Siirry sisältöön

Kruunaus (Juva)

Wikiaineistosta
1. Kruunaus.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Te laulut! Te lauluni oivat!
Nyt ylös aseihin!
Te torvia toitotelkaa,
Ja kilvelle nostakaa
Tää nuori tyttö,
Mi sydämeni vallitsee
Ja kuningattareni on.
Terve! nuori valtijatar!
Auringosta tuolta
Riistän mä säteet kultaiset
Ja kruunun niistä kiertäisen
Sun pyhään päähäs nyt.
Sinisilkistä liehuvan taivaanteltan,
Min poimuissa yöllä timantit säihkyy,
Ma leikkaan kalliin kaistaleen
Ja kruunausvaippana lasken sen
Yli ruhtinaallisten olkapäittes.
Hoviherroiksi sulle annan
Sironjäykät sonetit palmikkopäät,
Uljaat terzinit, sievät stanssit;
Ja juoksupoiaksi vitsini saat,
Hovinarrina fanttasiiani on,
Ja airunna, hymyyvä kyynel vaakunassa,
Olkoon huumori tää.
Mut itse, kuningattareni,
Mä etees polvistun,
Ja tunnustain sinut valtijaksi,
Ma purppurapieluksella
Tuon tarjokses
Sen järkeni hiutusen,
Min säälistä mulle viel’ on jättänyt
Valtas edeltäjätär.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.