Kruunaus (Uotila)

Wikiaineistosta
Kruunaus.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Te laulut! Te kelpo lauluni!
Ylös, ylös! Aseisin!
Antakaatte torvein soida,
Ja kilvelle nostakaa
Tää nuori neito,
Joka sydäntäni solkenaan
On hallitseva, kuningattarena,
  Eläös! nuori kuningatar!
  Auringosta tuolta
Ma tempaan paistavanpunaista kultaa,
Ja kudon siitä diadeemin
Sun pyhään päähäs.
Liehuvasta, sinisilkkisestä taivaanpeitosta,
Joss’ yödiamantit tuikkivat,
Leikkaan kalliin kappaleen,
Ja lasken sen kruunausmantteliksi
Kuninkaalliselle olalles.
Mä annan sulle hovikunnan
Supisu’ittuja sonetteja,
Upeita terziinejä ja sieviä stanzeja;
Juoksurina sua palvelkohon kompani,
Hovinarrina mielikuvailukseni,
Sanansaattajas, vaakunassa hymyinen kyynel,
Mun humorini olkoon.
Mut itse, kuningatar,
Mä eteesi polvistun,
Ja kunnioiden, punaisella samettipieluksella,
Tarjoan sulle
Sen hitusen järkeä,
Kuin säälistä viel’ on mulle jättänyt
Sun edeltäjättäres valtakunnassa.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.