Kuihtunut lehti

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuihtunut lehti

Kirjoittanut Otto Erich Hartleben


Näin hänen kiharoillaan lehden kuihtuneen,
kun kerran viimeisen mä hänen rinnallaan
vuort’ alas astuin. Mulle ilon salaisen
tuon tumman hiusparven tumma lehti toi,
tuo mykkä todistaja hurman nautitun.
Tään onnen tähden hiljaa naurain astelin,
kun paisuvainen humu puiden yli sous.
Ja vielä ennen ensimmäistä taloa
tuon tumman lehden hänen päästään varastin,
Ja kun nyt katsoin noihin silmiin suloisiin,
joiss’ oli taas jo katse kainon-siveä,
hän loi ne silmihini: mitä otitkaan?
Mä lehden näytin. – Veren aallon hämärän
näin käyvän yli viatonten kasvojen.
Mut äkkiä hän syttyi haluun palavaan –
nuo väris huulet avoimet, ja rutosti
nyt kuuman antautumishehkun salama
mun iski sydämeeni, lamautti sen!
Vein vavahtaen pienen käden huulillein
ja kerran viimeisen mä sitä suutelin,
kun paisuvainen humu puiden yli sous.


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.