Kuihtunut lehti
| Kuihtunut lehti Kirjoittanut Otto Erich Hartleben |
- Näin hänen kiharoillaan lehden kuihtuneen,
- kun kerran viimeisen mä hänen rinnallaan
- vuort’ alas astuin. Mulle ilon salaisen
- tuon tumman hiusparven tumma lehti toi,
- tuo mykkä todistaja hurman nautitun.
- Tään onnen tähden hiljaa naurain astelin,
- kun paisuvainen humu puiden yli sous.
- Ja vielä ennen ensimmäistä taloa
- tuon tumman lehden hänen päästään varastin,
- Ja kun nyt katsoin noihin silmiin suloisiin,
- joiss’ oli taas jo katse kainon-siveä,
- hän loi ne silmihini: mitä otitkaan?
- Mä lehden näytin. – Veren aallon hämärän
- näin käyvän yli viatonten kasvojen.
- Mut äkkiä hän syttyi haluun palavaan –
- nuo väris huulet avoimet, ja rutosti
- nyt kuuman antautumishehkun salama
- mun iski sydämeeni, lamautti sen!
- Vein vavahtaen pienen käden huulillein
- ja kerran viimeisen mä sitä suutelin,
- kun paisuvainen humu puiden yli sous.
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.