Kuijan Lassi

Kuijan Lassi. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Perk’kankaalla, Hallalan tiellä

On Kuijan Lassilla mökki siellä.

Muistaakseni Hallalan tiluksess’

On Lassilla muijinensa

Osa yks’satakolmansi kymmenes

Sen maista ja niityistä satoinensa.

Mut niitty on annolle niukka,

Ja maa on laiha ja työ on tiukka,

Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä,

Ja kivist’ ei ees elä Kuija.

Mut Lassill’ on käsiä, sääriä,

Ja sitkeä, saita on muija.

Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan,

Ja muijallaan

On lisänä rikkakin rokassaan.

Ja pettua pistävi Kuija.

Ja ruunu se ryöstää saataviaan,

Mies raataa, akka se säästää vaan,

Ja vaikkei Lassilla paitaakaan,

Niin Lassi se kestää toivossaan

Ja niin myös Lassin muija.

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.