Kuin’ on nyt kirkas täysikuu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
13. Kuin’ on nyt kirkas täysikuu

Kirjoittanut Oskar Uotila


Kuin’ on nyt kirkas täysikuu,
Ja kuinka kaste päilyy!
Yön helmaan luonto unhoittuu
Ja lehti tuskin häilyy.
Metsässä kyyhky kuhertaa
Ja joutsen suvannoissa –
Mun suuni suotta suhertaa,
Mun kultani on poissa.
Vaan kunhan kuluu tuokio,
Lyö lupaukses tiima –
Melkeimpä on kuin tuntuis jo
Hameittes hieno viima.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.