Kuin berylli...

Kuin berylli... Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

On laakso niinkuin jättisuuri kylmänkattila,

sen rautalaitaan joka riemu, murhe helkkyy kuoliaaksi,

kuin helähdyttäis joku jäistä soitinta.

Pois syöksyi purjein verisin jo pilven viime haaksi.

Kuin halpa peili kiiluu ruutu tuvan matalan,

on hautaruusua se valkeammin vyötty lumikukkaan,

ja niinkuin ruudun takaa yksinkuolevan

sois ange huuto avuton, vain erämaahan hukkaan.

Kuu kimalluttaa terävätä kidejauhetta

maantiellä askeleissa kahden kulkevaisen...

Kuin berylli on tähti kylmä, kavala,

kuin hopeois hyy ainiaaksi miehen, naisen...

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.