Kuin kuusen, koivun on kohtalomme

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuin kuusen, koivun on kohtalomme.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Hän jalo, armas – jalompi muita,
Hän täyden lempeni multa saa,
Hänt’ aatos etsii ja sydän kaipaa –
Se häntä alati kuulostaa.
Kuin korven kuusi, tuo tumma, sorja,
Se katsoo koivua laaksomaan,
Se katsoo kaihoen, ikävöiden –
Mut ei saa omaksi milloinkaan.
Kuin kuusen, koivun on kohtalomme;
Et mua, armas, sa saada voi;
Siks’, yksin lemmin ja yksin laulan –
Kai joutsenlauluni kerran soi!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.