Kuin lammen laine

Wikiaineistosta
Kuin lammen laine.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Hiljaa, juurikuin lammen laine,
Syntyi lempeni ainoinen,
Syntyi lämmössä kevätpäiväin
Kera kaunisten kukkien.
Sitten versoen vienoisesti
Loi se syömmehen’ kukkiaan:
Sulotoiveita, unelmoita,
Iki-onnea ihanaa.
Sinisilmät ne loistavaiset
Sydänkukille päivää soi, –
Sielun aattehet jalot, suuret
Lemmenliekin mun poveen’ loi.
Vuotten viertyä vielä kuulen
Äänen armahan, heleän;
Näen huulensa hymyn hellän,
Näen katsehen lempivän.
Eipä valkene koskaan päivä,
Jona häntä en muista mä. –
Aina sieluni syvyydessä
Kuva kallis on säilyvä.
Hiljaa, juurikuin lammen laine,
Syntyi lempeni ainoinen,
Syntyi lämmössä kevätpäiväin
Kera kaunisten kukkien.
Hiljaa, juurikuin lammen laine
Kuolee rantahan iltaisin,
Kuoli syömmeni kukat kauniit,
Iki-onneni ihanin.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.