Kuin lammen laine

Kuin lammen laine. Kirjoittanut Irene Mendelin

Hiljaa, juurikuin lammen laine,

Syntyi lempeni ainoinen,

Syntyi lämmössä kevätpäiväin

Kera kaunisten kukkien.

Sitten versoen vienoisesti

Loi se syömmehen’ kukkiaan:

Sulotoiveita, unelmoita,

Iki-onnea ihanaa.

Sinisilmät ne loistavaiset

Sydänkukille päivää soi, –

Sielun aattehet jalot, suuret

Lemmenliekin mun poveen’ loi.

Vuotten viertyä vielä kuulen

Äänen armahan, heleän;

Näen huulensa hymyn hellän,

Näen katsehen lempivän.

Eipä valkene koskaan päivä,

Jona häntä en muista mä. –

Aina sieluni syvyydessä

Kuva kallis on säilyvä.

Hiljaa, juurikuin lammen laine,

Syntyi lempeni ainoinen,

Syntyi lämmössä kevätpäiväin

Kera kaunisten kukkien.

Hiljaa, juurikuin lammen laine

Kuolee rantahan iltaisin,

Kuoli syömmeni kukat kauniit,

Iki-onneni ihanin.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.