Kuin tuomana taian
Ulkoasu
Kuin tuomana taian. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Ne nukkuvat vielä metsät ja maat
- ja näkevät armasta unta.
- Ne nukkuvat ve’et ja notkot ja ha’at –
- niin paljon on jäätä ja lunta,
- ja tuimana tuuli ilmassa karkeloi,
- mut paju sai »kissat», leppä jo aaluvoi.
- Ja viikko kun muuan vieriipi vaan,
- niin lehdossa käki jo kukkuu,
- ja päivyen lämpö käy yli maan
- ja kukkihin jalka se hukkuu.
- Kuin tuomana taian riemu se helkähtää
- ja valon on valta, yötä ei enää nää.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.