Kuin tuomana taian

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuin tuomana taian.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ne nukkuvat vielä metsät ja maat
ja näkevät armasta unta.
Ne nukkuvat ve’et ja notkot ja ha’at –
niin paljon on jäätä ja lunta,
ja tuimana tuuli ilmassa karkeloi,
mut paju sai »kissat», leppä jo aaluvoi.
Ja viikko kun muuan vieriipi vaan,
niin lehdossa käki jo kukkuu,
ja päivyen lämpö käy yli maan
ja kukkihin jalka se hukkuu.
Kuin tuomana taian riemu se helkähtää
ja valon on valta, yötä ei enää nää.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.