Kukan kohtalo (Avellan)
| Kukan kohtalo. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Ma kesän lapsukaisten joukossa
- Näin ruusun ensi kukoistuksessa,
- Se purppuraisna nukkui verhossa
- Ja uneksui vaan puhtaudesta.
- ”Oi kukka kaunis, silmäs nostele
- Ja elon onnea saa ymmärtään,”
- Niin alkoi, liehuin lehti lehdelle,
- Tuo perho kultasiipi kielimään.
- ”Kas verhon tyrmä sua saartelee,
- Ja syömes siell’ on köyhä, tyhjä vaan;
- Tääll’ päivä hehkuu, riemu viittailee,
- Ja lempeä, ja suuta vaihdetaan”!
- Sen kuullen kukka muutti aatokset
- Ja suunsa tarjos, kielipalvulle;
- Hän kerran muiskas, heitti hyväiset
- Ja ruusuloille lensi uusille.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.