Kukan kohtalo (Forsman)
| Kukan kohtalo. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,
- Kukassa loistavan ens’ aikojaan,
- Punaisna poski, umpuss’ uneillen
- Viattomuudestaan ja rauhastaan.
- ”Oi kaunis kukka! silmäs auki luo!
- Oivalla elon lahja suloisin!”
- Näin lausui perho kultasiipi tuo,
- Mi liehi silmikoista toisihin.
- ”On ahdas mökkis, köyhä, riemuton,
- Siell’ ilotonna rintas sykkäilee;
- Tääll’ liekkii päivä, riemun valta on,
- Ja lempi suuteloineen vartoilee”.
- Se virsi pikku-kukkaa liikutti,
- Se liehijälle oitis suuta soi;
- Ja perho suutel’, lausui: ”hyvästi”,
- Ja muita ruusuloita kosioi.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.