Kukka ja neito
| Kukka ja neito. Kirjoittanut Juho Ranginen |
- Katso kuin tukka kaunis
- On kasvitarhassa,
- Se kesäpäivin loistaa
- Vaan sulopuvussa.
- Hän riemastuttaa meitä
- Ain ihanuudellaan
- Ja puolehensa vetää
- Hän sulotuoksullaan.
- On puhdas, kaunis, kirkas
- Tuo kukka loistossaan,
- Ei ylpeyyttä tunne
- Rinnassaan ollenkaan.
- Niin kainosti vaan kuiskaa
- Hän kevät-illoilla,
- Kuin tuuli hiljaan tanssii
- Sen ruusuhelpeillä.
- Vaan puhtaus sen katoo
- Ja loisto raukeekin,
- Kuin koi vaan kerran pääsee
- Sen lehtiin hienoihin.
- Ja syksy synkkä surmaa
- Kans kukan kauniinki
- Sen ruusut runteleepi
- Ja maahan kantaapi.
- Niin vertaan sunki neito
- Mä tuohon kukkaiseen,
- Sepä se oikein kuvaa
- Elosi nuoruuden.
- Niin puhdas, sulo, kaunis
- Kuin kukkainenki on,
- Niin olet myös sä neito,
- Kuin olet viaton.
- Niin kauvan koska onpi
- Sull’ tunnon puhtaus,
- Niin silmistäsi hohtaa
- Myös lempi, suloisuus.
- Vaan harhatiet on monta
- Kuin uhkaa eksyttää,
- Ja siveyyden tieltä
- Ne kauvas kuljettaa.
- Nuo mailman viekkaat kielet
- Kans rakkaus kavala,
- Kadottaa neidon onnen
- Monella tavalla.
- Siis elä siveästi
- Pie tunto puhdas vaan,
- Ettet sä onnes tieltä
- Sortuisi horjahtaan.
Lähde: Pohjois-Suomi 24.9.1879.