Kukkaselle (Forsman)

Kukkaselle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Juur’ päätit hortos; – silmäsi auenneen

Sä nostit riemumielin korkeuteen,

Miss’ usvapilviä aamurusko kulkee,

Armaansa, luonnon purppurahelmaan sulkee.

Kaikk’ ympärilläs tyyntä ja hiljaa on,

Siell’ leyhkät tullen untuvat nautintoon,

Ja kultasiivill’ liehuva turhuus lymyy; –

Oi kukka, kuinka hauskana mailmas hymyy!

Et aavista sinä leyhkien leikiten,

Kuiskeessa perhon, kastehen suudellen,

Kuink’ ystäväin sulo suosio kohta haihtuu,

Ja murhekyyneliin ilo vielä vaihtuu.

Oi, miks’ tuo ”tulkohon” Kaikkivaltiaan

Ei suonut onnes kukkia ainiaan?

Miks’ ei ole päivä kaunis niinkuin aamu?

Miks’ aina ei sua hurmaa onnen haamu?

Hymyile vaan, sinä pikku viaton!

Pian nähnet, kuinka pettävä kevät on,

Ja hellyt, onnen hetkiä muistellessa,

Kun uinuit untas silmikon suojuksessa.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.