Kukkasen kohtalo

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kukkasen kohtalo

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Joukossa laakson lasten huomasin
Mä kerran ruusun, punahuulisen,
Se terässänsä vielä makasi,
Viattomuudessansa uinaillen.
”Oi, nauttimahan nouse, kaunoinen,
Iloja, joita elonaika suo!”
Niin virkki perho, kultasiipinen,
Mi kukan luota liehui kukan luo.
”Sun asunnossais on niin kolkkoa,
Ja nauttimatta syömmeis sykkivi,
Vaan tääll’ on ihanuutta, iloa,
Ja lempi, muiskut sua oottavi”.
Ja kukka, heltyin hänen sanoistaan,
Suuns’ liehakoitsijalle tarjosi,
Ja perho suutel, ”hyväst” virkki vaan
Ja toisten ruusuin luokse kiiruhti.

K. S–n.


Lähde: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.2.1870.