Kukkasen taivas

Kukkasen taivas Kirjoittanut Abraham Poppius

Oli se kaipo kukkasella

          Kaunoisella,

Vaippakorvalla valitus:

Ett’ei häntä lentäväksi

          Luoja luonut,

Eikä suonut soittajaksi,

Ett’ei kieltä kimalaisen

          Kukka saanut,

Jolla maistaisi mesiä,

Että itse iloitsisi,

          Imeksisi

Hyvän henkensä himoja.

Vaanp’ on Luoja lausununna,

          Luotuansa,

Kukan korvahan korean:

»Kun sun neitonen näkevi,

          Ihanainen,

Sulhaselleen säilyväinen,

Niin sen silkkisiivillänsä,

          Sinisilmän,

Näet lentävän lähelle;

Eipä lintu lentäväinen

          Liukkahampi,

Kuin se neito nurmen päällä;

Eipä perhonen pikemmin

          Pakeneva,

Kuin se tyttö on tuleva;

Eipä lumi varvikossa

          Valkoisempi,

Kuin sen käsi kaunokainen.

Niinpä tulet tyvestäsi

          Taitetuksi,

Nouset neitosen nisille,

Eipä taivas täydellinen

          Täytelämpi

Nuoren rintoja Rikiinan,

Eipä mesi mehiläisen

          Mehuisempi,

Kuin on huulet Hilturilla.»

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.