Kulkuri (Otto Tiupan runo)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulkuri.

Kirjoittanut Otto Tiuppa


Talvi on tuima ja pakkanen paukkuu,
kulkurimiestä kylänkoirat haukkuu.
Töitä ei löydä, taas on taival eessä,
kulkurille tilaa ei kenenkään reessä.
Saapas on rikki, ohkanen on takki,
päätä ei suojaa vanha räysälakki.
Kukkaro tyhjä, joka penni syöty,
katkerilla kiroilla on mielensä lyöty!
Taival on pitkä, kulkureita karttuu,
tehtaiden porteilla työttömiä varttuu.
Mestarit nauraa, ivatakin koittaa,
tylyydessä toinen toistansa voittaa.
Kulkurijoukot rikkaudet loivat,
itsensä riistää puhtaaksi kun soivat. –
Öiksi ne usein jäävät taivasalle.
»kiusana» näin ollen tälle maailmalle!
Kulkurin aika kerran myöskin koittaa,
silloin kun työmies järjestyen voittaa!
Kulkuri sen tietää, hammastansa purren,
katkerin mielin uhreja nyt surren.
(Jälkeenjääneistä käsikirjoituksista.)


Lähde: Kevättervehdys, 1917. Julkaistu myös teoksessa Kalemaa, Kalevi (toim.): Nyt ylös kansa kaikkivalta: Valikoima vanhan työväenliikkeen runoutta, s. 51. Jyväskylä: Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1128-X.