Kulkurin matkalta

Kulkurin matkalta. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Kuljin kulkuri kyliä,

Teitä tuima tallustelin,

Yksin metsiä samosin,

Matkasin matala maita.

Kuljin, kuuntelin käkeä,

Kukkumista kultarinnan.

Mikä siintävi mäellä,

Valkorinta rintehellä?

Jopa kättäni kurotin,

Ottoakseni osotin,

Kun on tunsin tuttavaksi,

Mansikka on mättähäksi.

Kukan heitin koskematta,

Valkorinnan riistämättä –

Makeamp’ on mansikkana,

Suuhun pisteä parempi.

Siitä astelin etemmä,

Polkua pujotteleiksen –

Mikä paistavi punalta,

Korealta kummun kukka?

Ylen on korea kukka,

Varsin kaunis katsannolta!

Käsi käski ottamahan,

Käsi toinen karttamahan:

Pistävä on ruusun piikki

Polttava pahanen haava! –

Poies läksin, kerran katsoin:

Kaunis oli kummun kukka,

Viehkeä punanen ruusu!

Kuljin polkua vähäsen,

Samosin satasen syltä –

Mi’ on siintävi sineltä

Juurella komean koivun?

Katsoin kukkasta läheltä,

Tarkastelin tarkemmasti:

Vieno on sininen vuokko,

Oudon kaiho orvonkukka.

Raskisinko sun reväistä,

Katkaista katala poika? –

Jätin kukan koskematta,

Taimen nuoren taittamatta –

Nyökkäsi sininen vuokko,

Kiitokseksi orvonkukka –

Kyynel silmähän herahti,

Kulkurin vavahti poski;

Käännyin pois kukasta kurja,

Poies paikalta pakenin,

– Käki koivussa kukahti,

Ruohossa siritti sirkka –

Kuljin kulkuri kyliä,

Kaiho rinnassa repeli –

Sinne jäit sininen vuokko,

Oudon kaiho orvonkukka!

21-4 1900.

Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.