Kulta-unelma

Kulta-unelma. (Vanhan miehen kertoma.) Kirjoittanut Arvid Genetz

Näin unta lasna ollessani

Hopeeta, kultaa kokoovani,

Äveriääksi paisuvain;

Ja kautta nuoruus-aikani

Mua kulta-unen’ seurasi. –

Jo sainkin kullan oman,

Mut kullan kullattoman:

Rikasta neitt’ en noudellut,

En Mammonaa ma muistanut,

Kun köyhän lemmittyni nain.

Ja nuorikkoni kanssa rinnoin

Mä nuorukaisen toivoin, innoin

Levähtämättä työtä tein;

Ja työmme Luoja siunasi:

Maa kasvoi, koti korkeni,

Jo kullan helkkeen kuulin,

Rikastuvain jo luulin –

Mut kerran kultaliekkeinä

Nous koti kohti taivasta:

Maantielle jouduin joukkoinein.

Mutt’ uudestaan ma toimeen tartuin,

Taas uurastin ja taaskin vartuin

Ja työni hedelmät jo näin:

Näin tähkäpäät jo täyttyneet,

Näin laihon kultalainehet,

Runsasta toivoin viljaa –

Mut hiipiellen hiljaa

Tul’ halla yöllä pellollen’,

Ja vaimoineni, lapsinen’

Töin tuskin leipähän mä jäin.

Tok’ jälleen toivoin, metsää kaadoin

Ja maata kuokin, suota raadoin,

Ja suosta löysin aartehen:

Näin kullan kiillon mudassa

Ja aloin tuota huuhtoa –

En saanutkaan kuin multaa

Ja hiukan kiiltokultaa.

En rikkautta löynnytkään,

Vaan köyhyyttä jäin kärsimään. –

Jo petti uni kultainen!

Mut lapset kasvoi puutoksessa

Ja työssä, Herran nuhtehessa

Kuviksi äidin hurskahan;

Eik’ eine heiltä loppunut,

Eik’ enää Herra koetellut,

Vaan menestystä lasten

Näin harmetessa hasten;

Ja toisiansa seuraten

Isänmaan palveluksehen

He lähtevät jo maailmaan.

Hopeisna on jo partan’, pääni,

Lähestymäss’ on kultahääni,

Eik’ arkussani kultaa näy;

Mut rikkautt’ on rakkaus

Ja perheonnen kukoistus

Ja lapsieni kunto

Ja puhdas omatunto:

En muuta kultaa kaipaakaan,

Vaan kiitän Luojaa lahjoistaan –

Unelmani jo toteen käy.

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.