Siirry sisältöön

Kultainen keskinkertaisuus

Wikiaineistosta
Kultainen keskinkertaisuus.

Kirjoittanut Robert Seidel
Suom. Hilja Pärssinen.


Oi armas keskinkertaisuus
niin laajalla on kotis pielet.
Ja ylistykses ain’ on uus
ja joukkos valtaa kaikki mielet.
Oi armas keskinkertaisuus
on valtas’ suur’ kuin avaruus.
Oi armas keskinkertaisuus
sä ostolemmen hempukkainen,
ei elon taistot, riehakkuus
häiritse lepoasi vainen.
Syvyydet taiston kuohujen
ne vältät, taiten kierrellen.
Märehtii keskinkertaisuus
viisasten jätteet, tallaa oraan.
Ja hengen jano, joustavuus
sen eessä hukkuu multaan, soraan.
Ja kirjaimista saivartaa
sen mielestä on nokkelaa.
Oi armas keskinkertaisuus,
on vieras sulle yhteistunto
ja liiallista toveruus
ja mielen ylevyys ja kunto.
Jos etees sattuu puhdasta,
et pelkää sitä tahria.
Kultainen keskinkertaisuus
vihassa, lemmessäkin heikko.
On kurjaa poves onteluus
jonk’ yksin kateuden peikko
on vallannut, ja tyhjyyttä
on surus’, ilos’ helinä.
Kultainen keskinkertaisuus
mi suurta, siihen iskit nuolen.
Sun kylvöäsi katkeruus.
Ja jalot riennot alle huolen
hukutit. – Itse alhaisuus
oot armas keskinkertaisuus.


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.