Kultaiseni

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultaiseni. *)

Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg


M’ulla pieni-Morsian,
tuolla talossansa;
kosioisten korian,
Ah juur’ ainuansa.
Sukkela ja soria,
minun mielästäni;
käsilikäs, koria,
puhas puolestani.
Ei hän ole öykkäri,
turhaan toru, tuoksu;
lipilaari, lakkari,
jokuu kylän juoksu.
Hyvään harras, hiljainen,
ylön ymmärtävä;
sopivainen, suloinen,
kohta käsittävä.
Ilon tuoja, ihanta,
pottra punaposti;
vitseliäs, vihanta,
kehuntani koski.
Kukoistava kukkainen,
armas ansaroittu;
kehuttava kultainen,
kunnon kasvatettu.
Eipä löyvy elossa
toivottavaa täällä,
otetusta onnessa,
sopivampaa säällä.
Sillä hän on suloinen
kanssakäymisessä;
ihastava, iloinen,
lopen leikitessä.
Valkopäinen, valvakka
muoto muhehtiva;
tania ja tirhakka,
sukka suuteltava.
Hellä, hetas, mieluinen,
aina avullinen;
mielyttävä miekkoinen,
järki jumalinen.
Nokkela ja nuhtetoin,
aivan armelias;
virhetöin ja viatoin,
koskan karmelias.
Sekä sievä, siviä,
että etullinen;
valvovainen, viriä,
kylään kelvollinen.
Nerokas ja neuvokas,
sanans pitäväinen;
tunnollinen, tietokas,
työnsä tekeväinen.
Kirjallinen, kuulusa,
askaroitsevainen;
tarkka, töissä joutusa,
oikeen osaavainen.
Ahkera on avulle
tämä pieni tyttö;
kunnialla kehulle,
toimellinen tyttö.
Ihana kans ilossa,
rakkauven ratto;
kohtuullinen kaikessa,
eikä ruma rutto.
Vaikka vähä majainen
suomessakin suotu,
sekin vähä suloinen,
vaikka vettä juotu.
Koska ompi, kultainen!
mielellinen meno;
rakas rauha riemuinen,
lepo, leipä, keino!

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].

*) Kunnioitettavan Lauluntekiän toivotusta en ole saattanut noudattaa Laulun nuottia määräessä, vaan luulen sen, jolla on halu laulaa, itte nuotin löytävän. Kirjoittaja.


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 7.5.1831.