Kultakala lasikellossa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultakala lasikellossa

Kirjoittanut Zacharias Topelius


Oi kaukainen vieras, miksikä sa
kiinn’ annoit itsesi saavuttaa?
Lasiseen tähän kellohon loistavaan
miks’ vaihdoit laajan meresi pois,
mi sinulle tuttuna ollut ois?
Nyt myrskyn et pauhua kuulekaan.
Täss’ aalto ei koskaan vaahtona käy.
Haikaloja tässä ei myöskään näy.
Ei täss’ ole pelkoa ensinkään.
Et koskaan kärsi sä nälkääkään,
sill’ leipää sulle ma murennan
ja kiinn’ otan kärpäsen lihavan.
Ja silloin uit veden pinnallen
ja siepaten kiinn’ otat kärpäsen.
Sun kultainen ruumiiskin lasin alta
niin usein näyttävi suuremmalta.
Kas, siinä sa voit nyt kuin kuningas.
Ja vieläkö muistatkaan kotias?
Mut vanki sa vaan olet kuitenkin,
ja vaikkapa kaikkia saisitkin,
niin turvasi, rauhasi, myös ravintos
riemuiten sa vaihtaisit kotohos.
Sä myrskyhyn lähtisit mieluisammin
ja haikalan saalihiks’ kernahammin,
kuin vankina täss’ eleleisit vaan,
vapauttasi kaihoten ainiaan.

P. Cajanderin tarkistaman Luonnon kirjan suomennoksen (1886) mukaan. Runo ei aluksi (1856) kuulunut kirjaan.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.