Kultamorsiusparille
| Kultamorsiusparille. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero |
- Sä Suomen sulho sorja ja harras harmaapää,
- Runotar outo myöskin Sinua tervehtää
- Hääpäivänäsi tänään, kun viisikymmentä
- Sult’ umpeen vuotta mennyt on lemmen siteissä.
- Kuin honka seisot vielä ja viitaa suojelet
- Ja kullan vaalia miesten punnitset miettehet.
- Tarpeisiin maasi katsot, myös vasta tuleviin,
- Rakastain omaa kansaas ain’ aikoin kaukaisiin.
- Nyt maassas synkk’ on syksy ja usva uhkuva
- Ja vanhat valtatuet ne uhkaa raueta.
- Ei meidän voima auta, mut Herra varjelee,
- Hän päivän paistaa antaa ja huuru hälvenee:
- Niin vielä huomen kirkas ja päivä keväimen
- Sarastaa kansallesi ja onni Suomellen.
- Muistatko armast’ aikaa, kun seppel myrttinen
- Koristi kulmiasi ja hehku nuoruuden
- Povessas liehtoi tulta ja lempee ihailit
- Ja onnee morsianna lähelles levitit!
- On paljon aikaa siitä ja paahde auringon
- Valkaissut hiustes yötä ja loistoos vienyt on.
- Mut hohde korkeampi nyt muotoos kaunistaa;
- Sen omaksensa täällä vaan jalo nainen saa.
- Jok’ orpoo autteleepi ja köyhää korjailee
- Auringon laskeissakin, kun ilta viilenee.
- Se hohde Sulla loistaa ja mielet tenhoaa,
- Siks iltas tyynt’ on auvoo ja onnee rauhaisaa,
- Ja Sua siunaa lapset ja köyhät vaivaiset
- Ja toivoo, että monta viel’ aikaa elänet.
18 1/1 91.
Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.