Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen
| Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kun alemmaksi kaartuu kaarisilta,
- jo häämöittävät kultaportit linnan,
- ja lapset sitä lähestyessänsä
- jotakin kummaa tuntee alla rinnan.
- Samalla on kuin kumeaa he kuulis
- nyt jyrinätä jostain linnan luota,
- ja pelokkaina hiljaa pitkän hetken
- nyt kuuntelivat kuminaa he tuota.
- Lie linna loihdittu, kai sitä ties se;
- ja katso, portill’ uljaan linnan pihan
- on koira, suuri, peljättävä peto,
- kitansa avaa vimmassa se vihan.
- Se muristen käy lapsosia vastaan,
- on niinkuin paloiksi ne tahtois raastaa,
- mut Yrjö muistaa Repolaisen ohjeen
- ja koiralle hän: »Kuoma, Kuoma» haastaa.
- Jo vaimentuupa silloin Kuoman vimma,
- se varovasti lapsosia vainuu
- ja hiukan häntää heiluttaa, ja korvat
- jo vähitellen alas luimuun painuu.
- Se haastaa: »Tää on käsky kova mulla,
- ne että linnaan päästän ainoastaan,
- nimeni jotka tietävät, mut muita
- mun suin ja päin on hyökättävä vastaan.
- On näet tämän linnan kuninkaalla
- niin moninaiset ihmetiedot syvät,
- hän tietää, että nimeni myös niille
- vain ilmoitetaan, jotka ovat hyvät.»
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.