Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kun alemmaksi kaartuu kaarisilta,
jo häämöittävät kultaportit linnan,
ja lapset sitä lähestyessänsä
jotakin kummaa tuntee alla rinnan.
Samalla on kuin kumeaa he kuulis
nyt jyrinätä jostain linnan luota,
ja pelokkaina hiljaa pitkän hetken
nyt kuuntelivat kuminaa he tuota.
Lie linna loihdittu, kai sitä ties se;
ja katso, portill’ uljaan linnan pihan
on koira, suuri, peljättävä peto,
kitansa avaa vimmassa se vihan.
Se muristen käy lapsosia vastaan,
on niinkuin paloiksi ne tahtois raastaa,
mut Yrjö muistaa Repolaisen ohjeen
ja koiralle hän: »Kuoma, Kuoma» haastaa.
Jo vaimentuupa silloin Kuoman vimma,
se varovasti lapsosia vainuu
ja hiukan häntää heiluttaa, ja korvat
jo vähitellen alas luimuun painuu.
Se haastaa: »Tää on käsky kova mulla,
ne että linnaan päästän ainoastaan,
nimeni jotka tietävät, mut muita
mun suin ja päin on hyökättävä vastaan.
On näet tämän linnan kuninkaalla
niin moninaiset ihmetiedot syvät,
hän tietää, että nimeni myös niille
vain ilmoitetaan, jotka ovat hyvät.»


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.