Kumouksen myrsky
| Kumouksen myrsky Kirjoittanut Valde Wikman |
- Nyt kumous myrskynä myllertää
- ja kulovalkeena kulkee.
- Nyt vyöryy kansojen tuulispää.
- Nyt työmieskin taistella julkee.
- Nyt oikeus korkeelle kohoaa
- ja valonsa pilvihin nostaa,
- nyt tulena sieltä se putoaa
- ja riistäjäjoukoille kostaa.
- Nyt riistäjä kurjakin ymmärtää,
- kun riistetty omansa ottaa,
- kun oikeus myrskynä myllertää
- ja vihana näyttelee tottaan;
- kun kuulat jo ilmassa viheltää
- ja esteitä eestänsä kaataa,
- kun tykit jo ulvoen jyskähtää
- ja kuolema raivoissaan raataa;
- kun veri jo tulvina virtailee
- ja viha liekkeinä palaa,
- kun tuhannet kentille kaatuilee
- ja verensä hangelle valaa.
- Näin kumous myrskynä myllertää
- ja kulovalkeena kulkee.
- Näin vyöryy kansojen tuulispää.
- Näin työmies taistella julkee.
1923
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.