Kun joulu on

Kun joulu on.

Kirjoittanut Alpo Noponen

Kohtalaisesti.

1. Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon,

kun pääsky pitkän on matkan päässä,

ja metsä autio lauluton,

käy lämmin henkäys talvisäässä

kun joulu on –, kun joulu on –.

2. Ei huolta, murhetta kenkään muista,

ei tunnu pakkaset tuikeat,

vaan laulu kaikuvi lasten suista,

ja silmät riemusta hehkuvat,

ja liekit loistavat joulupuista,

kun joulu on –, kun joulu on –,

3. On äiti laittanut kystä kyllä,

hän lahjat antaa ja lahjat saa,

vaan seimi, pahnat ja tähti yllä

ne silmiin kalleina kangastaa;

siks’ mieli hellä on kristityllä,

kun joulu on –, kun joulu on –.

Lähde: Työväen laulukirja: nuottipainos. 1939. Sos.-dem. puoluetoimisto, Helsinki.