Kun on äänioikeus

Kun on äänioikeus. (Vuorokeskustelu.) Kirjoittanut Anna Kärki

Tosi tapaus Helsingissä vaalien alla.

Henkilöt:

Alli Hanna

}  }

vaimoja, Alli on leski.

Tapaavat toisensa vaalipäivän aamuna maitopuodin edustalla. Saalit harteilla, maitoastiat käsissä.

Hanna: Päivää Alli. Kratulis, kratulis, nimipäiväsi johdosta, vaikka en minäkään tässä kiireessä vaalitouhussa joutunut eilen edes sisään pistäymään, vaan kyllä tänään tulen äänestämästä palatessani.

Alli: Ethän tuota näkynyt joutuneen. (Leikillisesti): Vaan eipä tuosta ollut niin väliäkään. Kun on ihmisellä äänioikeus, niin käy niitä hienompiakin vieraita.

Hanna: Mitä sinä nyt puhut?

Alli: Sanon vaan, että kun on äänioikeus, niin saa sitä vielä nimipäivälahjojakin – kukkia y. m. hyvää, (Nauraa itsekseen).

Hanna: Kutahan hienotar sinulle köyhälle leskelle olisi kukkia tuonut?

Alli (Vilkkaasti): Tuotiinpahan vaan. Kauppaneuvos Pörhölin’in herrasväkikin oli minua onnittelemassa, – minä näet olen käynyt siellä pesemässä ja ennen palvelin heillä. Rouva toi kukkasen ja herra pisti viitosen, samalla huomautti vaalipäivästä ja sanoi, että kyllähän Alli niin hyvin puhuu ruotsiakin, että voipi kyllä äänestää ruotsalaista kansanpuoluetta, sillä onhan se puolue jo ennestään tunnettu suuresta armeliaisuudestaan köyhille y, m. kansan parasta tarkoittavista puuhista.

Hanna: No voi pahuus! Kyllähän sen puolueen kansan paras jo tunnetaan, se on: enempi viinaa, poliisia, vankiloita, nälkää y. m. mustaa.

Alli: Älä nyt enää vanhoja muistele, kun alkaa uusi aika, niin alkaa uudet parhaat.

Hanna: Mitä? Et suinkaan vaan luvannut äänestää?

Alli: Tietysti minä äänestän! Mitä sillä äänioikeudella muuten tekisi?

Hanna: Ei mutta heidän listaansa.

Alli: En luvannut enkä kieltänyt, sanoin vaan, että jaa, jaa, ja kiitin lahjoista.

Hanna: No kyllä sinä osaat!

Alli: Täytyyhän sitä osata kun on äänioikeus. Kävihän niitä vielä muitakin porhoja. Rakennusmestari Pöllösen rouva toi minulle vanhan hameensa ja lapsille vähän pullaa sekä myöskin huomautti äänestämään menosta. Sanoi olevansa varma siitä, että ei kukaan tosi suomalainen äänestä muita kun suomalaisen puolueen ehdokkaita, neuvoi paikan vaalilistalla ja antoi muita ohjeita.

Hanna: No aina parempaa! Mitä sinä hänelle sanoit?

Alli: Huomautin vaan, että sehän on salainen äänestys, sekä kiitin käynnistä.

Hanna: No jo minä olisin näyttänyt ovea.

Alli: Kun on äänioikeus, niin voihan sitä olla viisaskin ja tehdä huomioita.

Hanna: Ei suinkaan enään muita niin halpamielisiä ollut?

Alli: Kyllä niitä vaan oli. Nuorsuomalaisia edusti vielä rouva Ankaström. Hän toi vaaliohjelman ja kutsui nuorsuomalaisten naisten illanviettoon, siellä tarjottaisiin teetä ja keskusteltaisiin vaikka esim. siitä: Mitä nykyaika vaatii Suomen naiselta.

Hanna: Etkö jo hermostunut?

Alli: En. Sanoin hänelle vaan, että kun köyhälistö on osannut hankkia itselleen äänioikeuden, niin kai se koittaa opetella sitä myöskin täyttämään omin voimin, ja kun ei köyhät ole ennenkään kelvanneet rikasten ystäviksi, niin koitetaan vaan nytkin pysyä erillään, sillä nykyaika vaatii jokaiselta heränneeltä ihmiseltä itsenäistä ja todellista elämän ymmärrystä ja toimitaan siihen suuntaan, että kaikilla koti ja leipää kylläksi olisi.

Hanna (Innostuen): Niin juuri! Niin sinun piti sanoakin – ihan kun minun ajatukseni. Nyt minäkin vasta oikein käsitän, kuinka suuri merkitys yhdelläkin äänellä puolueeseen on. Kun järkiään kaikki porvarilliset pääpuolueet ovat viitsineetkin käydä tuota yhtä ääntä sinulta viekottemassa.

Alli: Älä luule että ne siinä vielä kaikki olivat. Mihinkäs sinä sielun hoidon unhoitit? (Leikillisesti). Sehän on aina kaikissa tärkeimmissä porvarillisissa lähetystöissä edustettuna. Sisar Birgitta, jota minä en ole nähnyt moneen vuoteen – hänkin kantoi esille onnentoivotuksensa ja rukoili minulle Jumalalta voimaa ja terveyttä raskaassa vastuunalaisessa tehtävässäni viiden lapsen elättäjänä ja hoitajana, kuin myöskin ymmärrystä oikeen käyttämään sitä maallista valtaa, jonka kohtalon ohjaaja on nyt kansallemme suonut – köyhillekin, että en äänilläni vaikuttaisi niiden villioppien levittämiseksi, jotka pyrkivät vieroittamaan kansan pois Jumalasta ja synnistä – ei kun oikealta tieltä. Kehoitti äänestämään kristillisten listaa.

Hanna: Eikö mitä! Sanonko minä?

Alli: Älä mitään sano. Kyllähän niiden porvarien hävyttämyydet tunnetaan jo ennestäänkin. Hyvästi nyt. Kun on köyhälläkin äänioikeus, niin pitää joutua sitä käyttämään köyhälistön onneksi.

Hanna: Niin myös. Hyvästi, hyvästi! (Menevät).

Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Jouluk. 8 p. 1910. N:o 47.