Kun työn jättiläinen heräsi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kun työn jättiläinen heräsi

Kirjoittanut Mikael Rutanen


Oli kytketty orjuuden kahleilla
sorron kalliovuoreen
työ!
Piestynä,
häväistynä värjyi se kahleissa
pitkät ajat,
vuosisadat.
Sen ympärillä ulvoivat
sudet saalisahnaat
ja viettivät verijuhlaansa
kiistellen saaliista.
Kahleissaankin voittamaton
oli työ!
Kun eniten raateli sudet
ja voitonvarmoina mielestään
viettivät riemujuhlaansa
– veristä,
julmaa...
Silloin!
Työ kahleensa katkoi,
sorrosta nousi.
Sen tuskanharmaissa silmissä
hehkui loimu,
vihan loimu.
Vavahtivat syylliset,
sortajat,
kulakit ahnaat,
kun yllätti heidät
keskellä verisen hääilon
työ!
Ja haastoi:
– Te vuoreen kahlehditte,
ikuiseen yöhön mun,
vaikk olen suurin,
väkevin.
Olen onnen luoja,
hallitsija koko maailman!
Kahleeni, joissa viruin
monet vuosisadat,
ovat jaloistani kirvonneet.
Nyt vaviskaa,
te sudet saalisahnaat,
mä taistoon valmis olen!
Mä vapaa olen
kahleista sorron nyt.
Siis vaviskaa mun edessäni,
kun oikeuden jakoon astun mä!
Jos ansionne mukaan punniten
mä teille annan
tuomion.
Raskaimman ansaitsette sen.
Mä vapaa olen,
sen luokan kera nyt,
jok on mun joukkoain!
Luokseni mun tulkaa
te, ryysymekot, kärsineet
ja kuulkaa:
Mä teille annan
elämänonnen,
hyvinvoinnin!
Tulen,
valon,
lämmön,
ilon,
riemun.
Ikuisen opin,
opin,
tiedon,
viisauden salakätköt
eteenne avaan,
teidän nähdä,
teidän omistaa!
Mä olen työ!
Tää kaikki hyvyys
vuotaa vain mun kauttani,
se ottakaa!

1931


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.