Kun voisin!
Ulkoasu
Kun voisin! Kirjoittanut Eino Leino |
- Kun voisin laittaa mitä tahdon vain
- ja toteuttaa turhat unelmain,
- niin tämmöiseksi asuntoni aina
- oon tahtonunna tehdä riemukkaina
- ma nuoruuteni päivin’, autuaina,
- murehet jolloin rintaa eivät paina.
- Ma ensiks loisin korkeen tunturin
- ja juurelle sen mökin laatisin,
- ja komean ma metsän sinne loisin
- ja kuuset korkeet siellä vihannoisi
- ja virta valtava sen eessä oisi –
- lähellä mereen loppuvan sen soisin.
- Ja majaan toisin neidon ihanan
- ma kaunokaisen kukan Karjalan,
- ja hän mun kanssain siellä eleleisi
- ja kauas meistä huolet pakeneisi,
- ja jos mun siellä tuima tuoni veisi,
- niin neitoni mun haudall’ lauleleisi.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.