Kuningas Kaarle XII

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningas Kaarle XII

Kirjoittanut Esaias Tegnér


Kah, Kaarle sankar’ uljas!
Hän seisoi savussa,
Kädessään miekka paljas
Hän riensi juoksussa.
Nyt poiat valtain riidat
Raudalla ratkaistaan!
Pois tieltä – – – –!
Nyt auttaa miehuus vaan!
Poialta Vaasan pantiin
Mies vastaan kymmentä,
Sen kuului sankar’-oppiin:
Joll’ ei vaan sydäntä
Tai mieltä kuolla ollut,
Hän lyötiin rakohon.
Ei Europpaa totellut
Tää poika parraton.
Hän valtaa vastaan kolmen
Kuninkaan väkevän
Seisoi uhalla mielen,
Kun jumal’ jylinän.
Harmaapäät valta-viekkaat
Paulansa viritti,
Vaan aivoitukset riettaat
Hän kohta kukisti.
Sydän niin suuri, jalo
Sen sykki povessa,
Se totuudesta palo
Ilossa, huolessa.
Ei onni häntä voinut
Kukistaa kovakaan,
Hän paeta ei tainut,
Hän kuolla taisi vaan.
Hautaansa tähdet öiden
Valaisseet kauvan on
Ja sammal sadan vuoden
Luut peittää urohon.
Ah, suuruus maailmassa
On luotu katoomaan,
Muistonsa Pohjolassa
On kohta satu vaan.
Vaan vanha Svea vielä
Sen satuu kuuntelee,
Ja kurjain huuto siellä
Uroosta vaikenee.
Varjossa Pohjan vuorten
Sen henki elää nyt.
Unesta sadan vuoden
Se taas on herännyt.
Sä Svea kammiolla
Notkista polvesi.
Ah, siellä mullan alla
On suurin poikasi!
Ihaillen historjakin
Siun’ astuu oppimaan.
Siell’ uros-intoakin
Saa Ruotsin kunnia.


Lähde: Suometar 2.12.1859.