Kuningatar Maria Stuartin valitus kevään saapuessa

Kuningatar Maria Stuartin valitus kevään saapuessa. Kirjoittanut Robert Burns

Skotlannin kaunis, kevytmielinen, onneton kuningatar Maria Stuart (vv. 1560–1568) sai viettää lähes kaksikymmentä vuotta läheisen sukulaisensa, Englannin kuningattaren Elisabetin vankeudessa, kunnes Elisabet hänet mestautti v. 1587. – Maria Stuart oli ollut Ranskan kuninkaan Frans II:n puoliso. Tämän kuoltua (v. 1560) hän otti perintömaansa, Skotlannin, kruunun haltuunsa. – Maria Stuartin poika Jaakko nousi Elisabetin viime säädöksen mukaan yhdistetyn Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimelle ja hallitsi Suurbritanniaa Jaakko I:n nimellä (vv. 1603–1625).

Jo maa sai verhon vihreän,

puut lehteen käy ja kukkaan,

ja satakaunot kaistojaan

jo kutoo nurmen nukkaan.

Nyt päivä kirkas säteitään

luo sini-ilmain heloon;

mut valoa ei mikään luo

mun, kurjan vangin eloon.

Jo aamu-utuun ilmoilleen

saa leivo liitää laulain;

soi päiväll’ ilot kerttujen

lymystä viidan vaulain;

yörastas saloon helkyttää

suuss’ illan unelmoivan:

Vapaus, lempi niiden on, –

mist’ onneton sais hoivan?

Nyt esikot ne täyttää haat

ja liljat puroin juoksut;

tuo tuuli lemut pihlajain

ja tuomistoiden tuoksut.

Maan halvin tyttö vapain tein

käy luonnoss’ ihanassa;

mut kuningatar Skotlannin

vain kituu vankilassa.

Kun ruhtinatar Ranskanmaan

ma nuorna olin ennen,

niin liedoin mielin heräsin,

iloitsin maata mennen.

Oon kuningatar Skotlannin,

näin kurjaa kavallusta;

mua vieraat kahleet painaa nyt

ja ikimurhe musta.

Mut sulle, sisko, – vihamies! –

mi turvaat salajuoniis,

jo kosto miekkaa teroittaa,

jok’ iskee sydänsuoniis!

Et naisen rintaa tajunnut,

miss’ säälintunteet palaa,

et hoivaa, jota haavahan

voi naisen kyynel valaa.

Sa poika! tielles suopeina

hymyilkööt tähdet taivaan,

jott’ auvoks, loistoks valta ois,

mi äidin johti vaivaan!

Jää turviin vihamiehiltäin,

tai heidät itsees liitä;

mut äitis ystävän jos näät,

mua muistain, häntä kiitä.

Pian säteet kesäauringon

jää ristikostain kaihoon!

Ei enää lainehia luo

syystuulet kultalaihoon!

Kun synkkään kuolinkoppihin

säät talven vielä pauhaa,

niin ensi kevään kukkaset

koristaa haudan rauhaa!

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.