Kuningatar Maria Stuartin valitus kevään saapuessa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningatar Maria Stuartin valitus kevään saapuessa.

Kirjoittanut Robert Burns
Skotlannin kaunis, kevytmielinen, onneton kuningatar Maria Stuart (vv. 1560–1568) sai viettää lähes kaksikymmentä vuotta läheisen sukulaisensa, Englannin kuningattaren Elisabetin vankeudessa, kunnes Elisabet hänet mestautti v. 1587. – Maria Stuart oli ollut Ranskan kuninkaan Frans II:n puoliso. Tämän kuoltua (v. 1560) hän otti perintömaansa, Skotlannin, kruunun haltuunsa. – Maria Stuartin poika Jaakko nousi Elisabetin viime säädöksen mukaan yhdistetyn Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimelle ja hallitsi Suurbritanniaa Jaakko I:n nimellä (vv. 1603–1625).


Jo maa sai verhon vihreän,
puut lehteen käy ja kukkaan,
ja satakaunot kaistojaan
jo kutoo nurmen nukkaan.
Nyt päivä kirkas säteitään
luo sini-ilmain heloon;
mut valoa ei mikään luo
mun, kurjan vangin eloon.
Jo aamu-utuun ilmoilleen
saa leivo liitää laulain;
soi päiväll’ ilot kerttujen
lymystä viidan vaulain;
yörastas saloon helkyttää
suuss’ illan unelmoivan:
Vapaus, lempi niiden on, –
mist’ onneton sais hoivan?
Nyt esikot ne täyttää haat
ja liljat puroin juoksut;
tuo tuuli lemut pihlajain
ja tuomistoiden tuoksut.
Maan halvin tyttö vapain tein
käy luonnoss’ ihanassa;
mut kuningatar Skotlannin
vain kituu vankilassa.
Kun ruhtinatar Ranskanmaan
ma nuorna olin ennen,
niin liedoin mielin heräsin,
iloitsin maata mennen.
Oon kuningatar Skotlannin,
näin kurjaa kavallusta;
mua vieraat kahleet painaa nyt
ja ikimurhe musta.
Mut sulle, sisko, – vihamies! –
mi turvaat salajuoniis,
jo kosto miekkaa teroittaa,
jok’ iskee sydänsuoniis!
Et naisen rintaa tajunnut,
miss’ säälintunteet palaa,
et hoivaa, jota haavahan
voi naisen kyynel valaa.
Sa poika! tielles suopeina
hymyilkööt tähdet taivaan,
jott’ auvoks, loistoks valta ois,
mi äidin johti vaivaan!
Jää turviin vihamiehiltäin,
tai heidät itsees liitä;
mut äitis ystävän jos näät,
mua muistain, häntä kiitä.
Pian säteet kesäauringon
jää ristikostain kaihoon!
Ei enää lainehia luo
syystuulet kultalaihoon!
Kun synkkään kuolinkoppihin
säät talven vielä pauhaa,
niin ensi kevään kukkaset
koristaa haudan rauhaa!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.