Kuohujen kuiskeet

Kuohujen kuiskeet Kirjoittanut Valfrid Hedman

Kallion kärjelle neitonen käy,

vuorijärven luo;

kesän kirkkaus häntä ei viettävän näy,

syyssynkkä on hymyily tuo.

Aallot alhaalla rantahan lyö,

kuohuin, vaahtoillen;

niitä seuraapi silmä, min kulmien yö

noin kaartavi verhoillen.

Näkin neitoset siellä ne soitellee,

kutsuin, kuiskaillen:

vesi vilponen on ja välkkyilee,

suo rauhan rinnallen!

Neitonen kuulee, jo kirkastuu

synkkä katseensa,

saa vienohon hymyhyn hellään suu:

alas heittäiksen huipulta!

Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.