Siirry sisältöön

Kuolema

Wikiaineistosta
Kuolema.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


»Oi, onko käärme kuolema,
Mi ihmisiä sortaa,
Ja Manan herran nuolena
Meilt’ elon armaan murtaa,
Vai enkelikö ehkä lie,
Mi taivahasen lentää
Ja sielun sinne ylös vie,
Kun korkeuteen entää?»
Niin kysyi Anna siskoltaan,
Katsahtain kirkkotarhaan.
Ja siihen sisar itkultaan
Sai sanoneeksi:»Varmaan
On kuolo käärme kamala
Pahoille, elon tiellä
Ken vääryytt’ yhä harjoittaa,
Saa pahan palkan siellä.»
»Mutt’ enkelinen loistava,
Niin kaunokainen, vieno,
Kuin aurinkoinen koittava,
Ja utusiipi hieno
Hän silloin on, kun hyvän luo
Hän rientää liihoitellen,
Ikuisen onnen hälle suo,
Armaasti hymyellen.»
Nyt Anna sinisilmänsä
Korotti taivahille,
Hän laski ristiin kätensä
Ja lausui enkelille:
»Jos hyväksi nyt näet mun,
Niin tänne liihoittele
Ja sinne, jossa kaivatun
Nään veljen, johdattele!»
»Vaan jospa nyt et tullekkaan,
Niin ohjaa aina tieni
Ja puhtahana kätke vaan
Mun sydämmeni pieni,
Niin että kerran tulla saan
Sun luokses, enkel’ armas;
Siks’ sielustani poista vaan
Sä synnin myrkky karvas!»


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.