Kuolematon

XXXVI [Kuolematon] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Mitä on minän verso hauras? Poisantaja vain ja saaja!

Suvun puu elämääni kantaa, tuhathaarainen, mahtava, laaja.

Elon saan, pois luovutan jälleen – elän kumminkin täällä ja tuolla,

kunis heleä heimoni elää, ja se ei voi kuihtua, kuolla.

Pois ei mene kenkään meistä, näet meissä on veljien veri

ja meidän veremme heissä, meist’ ainoakaan ei huku.

Lakastuu minän mitätön verso, suvun runkoa ei tuho peri;

sinis kaikki me kartumme täällä, kunis varttuu valkea suku.

Vesa meistä jokainen on tyven katoamattoman, juuren

syvän, vahvan, mi jälkeemme jää, tuhathaarainen, mahtava, laaja.

tuhat säiettä yhdistää sydämemme toisiinsa, taaja

elonverkosto sykkii ja hersyy sukukuntamme lävitse suuren.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.