Kuoleva Soturi (1873)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuoleva Soturi.

Kirjoittanut anonyymi


Näin päätetty on työni,
Nyt alkaa pitkä yöni,
Mä vaivun multahan.
Jo silmäni erehtyy,
Ja verenikin ehtyy,
Sen sai isäini maa.
Isäini maa! Sen tähden
Mä juuri täältä lähden,
Ja annan henkeni.
Ah, jos se pelastaisi
Tän kalliin maan ja saisi
Sen vapaaks iäti,
Niin kuolo olis jalo,
Ja tämä päivän valo,
Jot’ en mä nähdä saa,
Ei tuottais kaipausta
Mieleeni – Hauta musta
Mull’ olis hyvä maa.
Sä ilta-tuuli vilpas! –
Ne haavat, mitkä silpas
Miekka rintaani: –
Ne sinä virvoittelet
Ja hiljaa lauleskelet
Kuolon virttäsi.
Nyt saata terveiseni
Viimeiset äidilleni,
Ken kaipaukseksi;
Vaon kaikkein kallihimmat,
Terveiset palavimmat,
Vie ystävälleni!


Lähde: Hämäläinen 20.2.1873.