Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa
| Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa. (Saksasta.) Kirjoittanut anonyymi |
- Ehto’on käsissä, puhkea sydämmein!
- Aurinkos’ uponnut ammoin on.
- Mieltän’ ei ilauta maan eläm’ enämpää,
- Tottunutta korkeempaan eloon.
- Syvät siellä haavain lääkitähän,
- Lyödyt muinon murheen hetkinä
- Verta vuotaiss’ armastein elon-keväänään
- Sylist’ äidin siepatuina miekalta.
- Haikea vaellus vaivoin, valituksin!
- Hilja’ maan tuh’atse poikkea!
- Ylös katson kärsimisistä ja tuskist’
- Isän huonehesen toivolla.
- Kantele-sävelin soudateltu
- Muutan kaikista maan suruista
- Maahan, jonka seutu, rauhoin piiritelty,
- Ylistystä kaikuilee lunastajan!
Lähde: Sanan-Lennätin 1.3.1856.