Siirry sisältöön

Kuolinkellot

Wikiaineistosta
Kuolinkellot

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Pitkät minuutit ja tunnit
monta, monta pitkää päivää
tehtahassa aamust’ iltaan
luona koneen ryskyväisen
istuu kalvas, kaunis neito
rinta tuskan liekkilöissä,
sydän kivun kipinöissä. –
Kuule kuolinkellot soi.
Istuu, neito koneen luona,
mieli karkais kukkamaille,
taivahille aatteen lento
huokuttaisi, jospa saisi
hieman, hieman levähdystä,
mutta ei: ne ryskää, ulvoo,
kiljuu, karjuu, repii, raivoo
tehtaan koneet aamust’ iltaan,
sielun syvintä se leikkaa. –
Kuule, kuolinkellot soi.
Pitkät minuutit ja tunnit
nuoruudesta elon iltaan
kaunis neito koneen luona
elävältä pirstoutuu,
särkyy, murtuu mureniksi. –
Kuule kuinka elon halki
kuolinkellot hälle soi.


Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.