Kuolintapauksia Vakuutusosakeyhtiö Kalevan henkivakuutettujen joukossa vuosina 1914-1916

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muutamia Vakuutusosakeyhtiö Kalevan vakuutettujen keskuudessa sattuneita kuolintapauksia vuosilta 1914—1916.

Kalevan kirjasia 19 -lehtisen kansi
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Vakuutettujen omaiset oppivat ymmärtämään henkivakuutuksen merkityksen ja arvon useinkin vasta sitten kun vakuutettu kuolee ja he perillisinä saavat nostaa vakuutussumman. Vakuutettujen keskuudessa sattuvat kuolintapaukset tekevät siis parhaiten henkivakuutustoimintaa tunnetuksi. Kalevakin suorittaa vuosittain sadoista kuolintapauksista jo yli 2 milj. markkaa. Kuolintapauksia sattuu nuorien, keski-ikäisten ja vanhojen vakuutettujen keskuudessa, niitä sattuu muutamia päiviä, viikkoja, kuukausia ja monia vuosia vakuutuksessa olleiden keskuudessa. Vakuutukset ovat otetut pääasiallisesti lääkärintarkastuksella ja vakuutuksenottajat ovat olleet terveitä vakuutukseen tarkastettaessa, mutta siitä huolimatta voi armoton viikatemies katkaista vakuutetun elämän hyvinkin pian. Lääkärintarkastushan ei voi suojella vakuutettua eikä yhtiötäkään sellaisten tautien varalta kuin esim. keuhkotulehdus, aivokalvontulehdus, vatsakalvontulehdus, umpisuolentulehdus, aivo- ja sydänhalvaus, lavantauti, kurkkumätä, isorokko, tulirokko, tuhkuri ja monet muut tarttuvat ja satunnaiset taudit jotka aiheuttavat monia kuolintapauksia yhtiölle.

Aiheuttakoonpa kuoleman mikä tauti tahansa ja olkoonpa vakuutus ollut voimassa miten vähän aikaa hyvänsä, suorittaa yhtiö vakuutusehtojen mukaan vakuutussumman yhtä auliisti eikä suoritusta tehdessä ajatella, miten suuren vahingon se ja se kuolintapaus yhtiölle aiheuttaa. Henkivakuutusmies tietää, että kuolintapauksia ei voida välttää, ja niiden varaltahan vakutukset on pääasiallisesti otettukin. Eloonjääneet vakuutetut maksavat aikaisin kuolleiden puolesta. Siten toteutuukin vakuutustoiminnan tarkoitus ja merkitys. Joka kerran vakuutuksen ottaa, hän sitoutuu samalla näihin henkivakuutustoiminnan edellyttämiin ehtoihin muihin vakuutettuihin nähden, mutta samalla hän tietää, että muut vakuutetut ovat häneen itseensä nähden sitoutuneet samallaisiin vastaehtoihin. Kuolemahan voi äkkiarvaamatta kohdata ketä hyvänsä ja vakuutusajan alussa. Toiset se säästää. Ja ne, jotka eloon saavat jäädä, eivät voi napista, jos he saavatkin suorittaa aikaisin viikatemiehen saaliiksi joutuneiden vakuutettujen omaisille korvausta jatkuvien omien vakuutusmaksujen muodossa.

Osoittaaksemme minkälaisia kuolintapauksia voi sattua, olemme tähän poiminneet muutamia yhtiön viime vuosien kuolintapausluettelosta. Kaikki nämä kuolintapaukset valaisevat varsin selvästi vakuutuksen merkitystä ja hyötyä.

* * *

Eräs 55-vuotias pienen kaupungin virkamies V. F. S. otti viime vuoden helmik. 21 p:nä 1,700 mk. suuruisen elinaikaisen vakuutuksen vaimon ja lapsien hyväksi. Vakuutuksen ottaja oli vakuutusta hakiessaan terve ja tarkastuksen toimittanut lääkäri antoi edullisen lausunnon, jonka nojalla vakuutus myönnettiin. Tasan vuoden perästä eli helmik. 21 p:nä 1916 (vak.kirja oli päivätty 21/2 1915) sai kysymyksessä oleva henkilö sydänhalvauksen ja kuoli. Vakuutusmaksuina oli hän ehtinyt suorittaa ainoastaan 125 mk. Vaimo ja lapset nostivat vakuutussumman.

Eräs talollinen Juvalta otti 5-vuotiaalle terveelle ja reippaalle pojallensa 1,000 mk. vakuutuksen hänen itsensä nostettavaksi 40 vuoden ikäisenä viime vuoden syyskuussa. Vakuutuskirja lunastettiin syyskuun 26 p:nä. Vakuutus, josta oli suoritettu ainoastaan puolen vuoden vakuutusmaksuna 11 mk. 50 p., ei ehtinyt olla kauan voimassa ennenkuin se joutui yhtiön suoritettavaksi, sillä jo 17 päivää vakuutuksen lunastamisesta putosi tämä reipas miehenalku tapaturmaisesti kaivoon ja hukkui. Vakuutussumma suoritettiin kokonaisuudessaan vanhemmille.

Lääketieteen tohtori J. H. H. oli vuoden 1913 lopulla ottanut yhtiössä 10,000 mk. elinkautisen henkivakuutuksen ja kesäkuussa 1914 toisen 10,000 mk. henki- ja pääomavakuutuksen, silloin 31 vuotiaana Vakuutuksia ottaessaan oli hän täysin terve ja tarkastuksen toimittaneet lääkärit samaten kuin yhtiön ylilääkärikin pitivät häntä täysin edullisena henkivakuutukseen hyväksyttäväksi. Mutta jo viime marraskuussa tapasi hänet ankara lavantauti ja vei parhaassa miehuuden ijässä olevan etevän lääkärin ja tiedemiehen tuonen tuville. Perikunta nosti vakuutussummat. Vakuutusmaksuina oli maksettu edellisestä vakuutuksesta yhteensä 654 mk. ja jälkimäisestä 540 mk.

Eräs talollinen Ylistarossa otti viime vuoden joulukuussa 11-vuotiaalle tyttärelleen W. S. W:lle 1,000 markan henkivakuutuksen suorittaen puolen vuoden vakuutusmaksuna 11 mk. 30 p. Kun lääkärintarkastus toimitettiin oli tytär „terve ja voimakas", mutta siitä huolimatta sairastui hän jo tämän vuoden tammikuun lopulla aivokalvontulehdukseen, joka tauti helmik. 14 p:nä katkaisi nuoren, kukoistavan tyttären elämänlangan. Vakuutuksessa ei hän ehtinyt olla kahtakaan kuukautta.

21-vuotias opettajatar W. W. H. Tammelasta sai viime vuoden maaliskuun lopulla 2,000 mk. suuruisen henkivakuutuksen, ollen lääkärintarkastuksen mukaan „täysin edullinen“ henkivakuutusvastuuksi. Mutta jo saman vuoden joulukuun 11 p:nä kuoli vakuutettumme tulirokkoon, jättäen vakuutussumman perintönä sis-koilleen. Hänelläkään ei ollut aavistusta niin aikaisesta kuolemasta, koskapahan valitsi taulun, jonka mukaan vakuutussumma olisi ollut maksettava hänelle itselleen ja suoritti vakuutusmaksun kerta kaikkiaan.

16-vuotias työläisnuorukainen M. J. L. otti vuoden 1914 joulukuussa 1,000 mk. henkivakuutuksen ruvetakseen säästämään itselleen 50 vuoden ikään pääomaa vakuutusmaksujen muodossa. Vakuutusta ottaessaan oli hän täysin terve, mutta seuraavana keväänä vilustui metsätöissä sillä seurauksella, että terveys murtui ja kuolema vei hänet saaliinaan jo heinäkuun 26 p:nä. Kuoleman syyksi merkittiin keuhkotauti. Vakuutusmaksuna ehti vainaja maksaa ainoastaan 29 mk. 50 p., mutta siitä huolimatta jätti hän vähävaraisille vanhemmilleen perintönä vakuutussumman 1,000 mk.

Eräs pääviraston 55-vuotias virkamies J. W. S. haki viime vuoden toukokuun 14 p:nä 15,000 mk. vakuutusta. Vakuutus myönnettiin ja vakuutuskirja lunastettiin, toukok. 17 p:nä. Vakuutuksesta ei ehditty suorittaa muuta kuin kaksi neljännesvuoden vakuutusmaksua, yhteensä 591 mk. ennenkuin vakuutettu kuoli. Hän kuoli näet jo saman vuoden lokak. 28 p:nä sydänhalvaukseen. Marraskuun 1 p:nä suoritettiin vakuutussumma yhtiön pääkonttorista.

Viime vuoden lopulla otti 17-vuotias kauppapalvelija K. E. M. Temmeksellä 2,000 mk. henkivakuutuksen saadakseen nostaa vakuutussumman 45-vuoden ikäisenä. Vaikka vakuutuksenottaja olikin vakuutukseen tarkastettaessa „terve ja voimakas", kuten lääkärinlausunto osoitti, kuoli hän keuhkotaudin saaliina jo viime huhtikuun 28 p:nä. Vakuutuksesta suoritettiin kaksi puolen vuoden vakuutusmaksua, yhteensä 60 mk. Isä ja sisar nostivat vakuutussumman.

27-vuotias kenkätehtaan työmies J. T. otti Tampereella viime vuoden heinäkuussa vaimonsa kanssa 1,000 mk. yhteisvakuutuksen suorittaen vuoden vakuutusmaksuna 33 mk. 50 p. Tämän vuoden helmikuun alussa sai hän lavantaudin, johon kuoli saman kuun 27 p:nä. Eloon jäänyt nuori leski sai omasta ja pienen lapsensa puolesta nostaa vakuutussumman. Isän huolenpito perheestä, vakuutuksen, vaikkakin pienen, avulla toteutui tässäkin tapauksessa ennenkuin osattiin aavistaakaan.

Viime vuoden tammik. 17 p:nä lunastettiin Antreassa talollisenpojalle A. L. ja hänen 20 vuotta täyttäneelle vaimollensa myönnetty 1,000 mk. suuruinen yhteisvakuutus ja suoritettiin koko vuoden vakuutusmaksuna 25 mk. 20 p. Tasan vuoden ja kuukauden perästä, siis seuraavan vuoden helmikuun 17 p:nä kuoli nuori vaimo lapsivuoteeseen, vaikkakin hän vakuutusta ottaessaan lääkärintarkastuksen mukaan oli ”terve ja voimakas". Vakuutussumma suoritettiin perillisille.

Eräs palstatilallinen Askolasta otti viime vuoden lokakuun lopussa 11-vuotiaalle pojallensa E. V. W:lle 2,000 mk. vakuutuksen, jonka poika saisi nostaa 40 vuoden ikään päästyänsä. Vakuutukseen tarkastettaessa ei poikaa huomattu mitenkään sairaaloiseksi, mutta siitä huolimatta rupesi hän jo noin kolmen kuukauden päästä sairastelemaan ja kuoli helmik. 18 p:nä yleiseen tuberkuloosiin. Tämä maallemme niin paljon tuhoa tuottava tauti teki kysymyksessä olevassa tapauksessa pian lopun uhrikseen valitsemastaan nuorukaisesta. Vakuutusmaksuna maksettiin 29 mk. 80 p. ja yhtiö suoritti perillisille heti kuolinpaperit saatuaan 2,000 mk.

21-vuotias kauppa-apulainen K. V. M. haki viime vuoden maaliskuussa 2,000 mk. vakuutusta. Vakuutus myönnettiinkin 5 vuoden ijänkoroituksella suvussa ilmenneen keuhkotaudin takia, vaikka hän itse olikin silloin lääkärintarkastuksen mukaan „täysin terve". Vielä saman vuoden ajalla alkoi kalvava keuhkotauti ilmetä ja katkaisi viime helmikuun 6 p:nä tämän parhaassa miehuuden ijässä olevan miehen elämän. Vakuutusmaksuina oli hän ehtinyt suorittaa ainoastaan 61 mk. 20 p. Sisaret nostivat vakuutussumman jo helmik. 18 p:nä, joten vakuutus ei ehtinyt olla vuottakaan voimassa.

Eräs 15-vuotias nuorukainen L. E. W. Tampereella otti viime vuoden toukokuussa 500 mk. vakuutuksen nostaakseen pääoman 40 vuoden ikäisenä. Ollen „terve ja voimakas" sai hän vakuutuksen tavallisilla ehdoilla, mutta ei ehtinyt olla vakuutuksessa tuskin täyttä puolta vuotta ennenkuin ankara keuhkokuume vei hänet saaliinaan. Vanhemmat — isä oli muonamies — nostivat vakuutussumman vainajan lähimpinä perillisinä. Vakuutusmaksuna oli suoritettu 16 mk. 80 p:niä.

Viime vuoden heinäkuussa myönnettiin 29-vuotiaalle työmies J. N. L:lle Porvoosta 1,000 mk. elinaikainen henkivakuutus. Vaikka hän olikin „terve ja voimakas“ vakuutusta ottaessaan, kuoli hän jo seuraavan lokakuun 13 p:nä keuhkotautiin. Vakuutuksesta suoritettiin vakuutusmaksuna ainoastaan 28 mk. 50 p. Muutamia päiviä kuoleman jälkeen sai leski nostaa vakuutussumman omasta ja kolmen alaikäisen lapsensa puolesta. Tämäkin perheen isä koetti vakuutuksen avulla varojensa mukaan pitää huolta perheestänsä.

Vuoden 1914 heinäkuussa myönnettiin eräälle 23-vuotiaalle talollisenpojalle N. W:lle Kuolemajärveltä 1,000 mk. henkivakuutus, jonka mukaan hän itse saisi nostaa vakuutussumman 50 vuoden ikäisenä. Tarkastuslääkärin antaman lausunnon mukaan hän oli „terve ja voimakas“ vakuutusta hakiessaan, mutta jo seuraavan vuoden helmikuussa huomattiin hänen sairastavan munuaistautia, jonka murtamana hän viime elokuussa kuoli. Vakuutus ehti siis olla voimassa ainoastaan vuoden ajan. Vakuutusmaksuna ehdittiin suorittaa kolme puolen vuoden maksua, yhteensä 40 mk. 80 p. Vakuutussumma maksettiin vanhemmille.

14-vuotiaalle nahkurintyttärelle T. M S:lle myönnetty 1,000 markan henkivakuutus, nostettava 50 vuoden ikäisenä, lunastettiin viime vuoden kesäkuun 28 p:nä. Hän ei ehtinyt olla vakuutuksessa täyttä kahta kuukautta, kun keuhkokuumeen kohtaamana joutui tautivuoteelle, josta ei enää noussut. Elok. 31 p:nä murtui hänen elämänsä ja kuitenkin hän oli täysin terve vakuutukseen ryhtyessään. Vakuutusmaksuna ehdittiin suorittaa ainoastaan 11 mk. 80 p. Yhtiö maksoi vakuutussumman kokonaisuudessaan vakuutetun vanhemmille.

Eräälle juuri 7 vuotta täyttämäisillään olevalle talollisen lapselle P. H. Y:lle Ilmajoelta otettiin vuoden 1914 lokakuussa 1,000 mk. vakuutus 45 vuoden ijällä nostettavaksi. Vakuutukseen tarkastettaessa huomattiin hänet „terveeksi ja voimakkaaksi", mutta siitä huolimatta hän seuraavan elokuun 23 p:nä kuoli kuristustautiin. Vakuutuksesta maksettiin ainoastaan yhden vuoden vakuutusmaksuna 21 mk. 40 p. ja vakuutussumma suoritettiin kokonaisuudessaan leskenä elävälle vainajan äidille, joka voi sen käyttää muiden alaikäisten lapsiensa hyväksi.

Vuoden 1914 joulukuussa vakuutti eräs talollinen Kangasalla kaksi poikaansa, toinen 6-, toinen 7-vuotias, kumpaisenkin 1,000 mk. Pojat olivat varsin terveitä ja hyvin kehittyneitä miehenalkuja vakuutettaessa. Seuraavana kesänä sattui ikävä tapaturma, jonka uhriksi nämä molemmat lapset joutuivat. Onkimatkalla nousi kova tuuli, joka täytti veneen ja nämä molemmat vakuutetut samaten kuin heidän mukana ollut kolmas toveri hukkuivat. Vakuutuksista oli maksettu ainoastaan 35 mk. 40 p. yhteensä ja yhtiö maksoi vanhemmille koko vakuutussumman 2,000 mk., jonka vanhemmat voivat käyttää toisten lapsien kasvatukseen.

Viime vuoden maaliskuun 29 p:nä (vak.kirja päivatty) otti eräs talollinen Kivennavalla 13-vuotiaalle pojallensa M. V. T:lle 1,000 mk. henkivakuutuksen hänen nostettavakseen 45 vuoden ikäisenä. Kun tasan kolme kuukautta oli kulunut, makasi tämä lupaava miehenalku jo vainajana. Hän sairastui tulirokkoon, joka muutamassa viikossa katkaisi hänen elämänsä. Hän kuoli kesäk. 29 p:nä. Vakuutusmaksuna ehdittiin maksaa ainoastaan 13 mk. 10 p. Yhtiö suoritti vanhemmille vakuutussumman kokonaisuudessaan.

Eräs maanviljelystyömies Muolassa M. W. otti vuoden 1914 huhtikuussa vaimonsa kanssa 2,000 mk. yhteisvakuutuksen. Seuraavan vuoden alkupuolella ilmeni vaimossa keuhkotauti, vaikka hän vakuutukseen ruvetessaan olikin aivan terve ja voimakas eikä suvussakaan ollut tiettävästi keuhkotautia. Hän kuoli saman vuoden toukokuun 1 p:nä jättäen jälkeensä miehen ja alaikäisiä lapsia. Heille suoritettiin vakuutussumma, josta oli vakuutusmaksuina maksettu 83 mk. 60 p:niä.

Eräs 18-vuotias mäkitupalaisen poika Y. S. Lapinlahdelta otti vuoden 1914 huhtikuussa 500 mk. vakuutuksen saadakseen itse nostaa vakuutussumman 47-vuotiaana. Vakuutusta ottaessaan oli hän erityisen terve ja edullinen vakuutettavaksi, mutta jo seuraavan vuoden huhtikuussa makasi hän vainajana ja kuoleman syyksi ilmoitettiin lääkärintodistuksessa „aivokasvain". Vakuutusmaksuna maksettiin kaikkiaan 21 mk. 25 p. Vakuutussumma jäi vanhemmille ainakin hautauskulujen ja sairauden aiheuttamien menojen korvaukseksi.

Talollinen A. J. K., 46-vuotias, Kuusjärveltä, otti vuoden 1914 tammikuussa vuotta nuoremman vaimonsa kanssa 2,000 mk. yhteisvakuutuksen. Molemmat olivat „täysin edullisia" henkivakuutukseen hyväksyttäviksi tarkastuksen toimittaneen lääkärin antaman lausunnon mukaan. Ei ehtinyt vielä vuotta kulua, kun mies seuraavan tammikuun 3 p:nä kuoli sydänhalvaukseen jättäen jälkeensä lesken kuuden alaikäisen lapsen kanssa. Tässä tapauksessa oli henkivakuutus paikallaan, sillä leski ja lapset saivat nostaa vakuutussumman.

35-vuotias kansakoulunopettajan rouva K. A. S. Öfvermarkista vakuutti henkensä 1,000 markasta vuoden 1914 toukokuussa. Jo saman vuoden viimeisenä päivänä kuoli hän keuhkotautiin, vaikka olikin vakuutukseen tarkastettaessa täysin terve. Vakuutuksesta ehdittiin maksaa vakuutusmaksuna ainoastaan 10 mk. 10 p. Vakuutussumma suoritettiin vainajan ”oikeudenomistajille".

Eräs talollinen Urjalasta otti 6-vuotiaalle tyttärelleen H. R. P:lle 1,000 markan vakuutuksen vuoden 1914 elokuussa suorittaen vuoden vakuutusmaksuna 17 mk. 90 penniä. Jo saman vuoden joulukuun 15 p:nä kuoli tytär kurkkumätään. Vakuutussumma suoritettiin kokonaisuudessaan tyttären vanhemmille.

18-vuotias neiti I. E. P. otti vuoden 1914 tammikuussa 3,000 markan henkivakuutuksen ollen vakuutusta ottaessaan täysin terve ja edullinen vakuutettavaksi. Vakuutuksen otettuaan meni hän naimisiin erään kauppiaan kanssa. Saman vuoden lokakuun 29 p:nä synnytti nuori rouva lapsen, mutta sai myöskin lapsivuodekuumeen, joka katkaisi hänen elämänsä. Vakuutussumma suoritettiin vainajan miehelle, joka pienen lapsen kanssa jäi kaipaamaan nuorta äitiä.

Eräs talollinen Kiimingistä otti 8-vuotiaalle tyttärelleen A. S. L:lle vuoden 1913 marraskuussa 1,000 mk. vakuutuksen tyttären nostettavaksi 45 vuoden ikäisenä vakuutussumman. Hän ei ehtinyt täyttä vuotta olla vakuutuksessa ennenkuin kuolema korjasi hänet. Hän kuoli seuraavan vuoden lokak. 7 p:nä aivokuumeeseen, vaikka olikin terve vakuutukseen tarkastettaessa. Vakuutusmaksuna suoritettiin ainoastaan 24 mk. 60 p. ja vakuutussumma maksettiin kokonaisuudessaan vanhemmille.

Eräs työmies Nuijamaalta otti 6-vuotiaalle pojalleen E. A. L:lle vuoden 1914 tammikuussa 1,000 mk. henkivakuutuksen pojan nostettavaksi 35 vuoden ikäisenä. Vakuutukseen tarkastettaessa oli poika terve, mutta siitä huolimatta sai hän saman vuoden lokakuussa lavantaudin, joka vei hänet manan majoille. Vakuutusmaksuna suoritettiin yhden vuoden maksu 28 mk. 60 p. Vakuutussumma kokonaisuudessaan suoritettiin vainajan vanhemmille.

Vuoden 1914 heinäkuussa otti 41-vuotias maanviljelijä S. T. 1,000 mk. henkivakuutuksen ollen vakuutusta hakiessaan „terve ja voimakas". Jo saman vuoden syyskuussa joutui hän pahoinpitelyn alaiseksi kotinsa kohdalla maantiellä saaden kaksi kirveeniskua rintaansa. Näiden haavojen johdosta hän kuoli lokak. 12 p:nä. Leski sai nostaa vakuutussumman omasta ja 6 alaikäisen lapsensa puolesta. Vakuutusmaksuna oli maksettu ainoastaan 30 mk. 60 p.

33-vuotias torppari J. R. Kuhmoisista otti vuoden 1914 helmikuussa itselleen ja 25-vuotiaalle vaimolleen 1,000 mk. yhteisvakuutuksen. Mies oli „terve ja voimakas“, mutta vaimosta sanottiin lääkärinlausunnossa, että hän on „terve, vaikka heikonlainen". Miehen vakuutus myönnettiin tavallisilla ehdoilla, mutta vaimolle annettiin 3 vuoden ijänkoroitus. Mutta kuitenkin saman vuoden lokak. 3 p:nä mies kuoli keuhkotautiin. Leski nosti vakuutussumman 1,000 mk., josta oli vakuutusmaksuna maksettu ainoastaan 32 mk. 70 penniä.

Maanviljelijä J. Saltvikistä oli vakuuttanut lapsensa eri aikoina kunkin 1,000 markasta. Lapsille R. K. ja R. A. otti hän vakuutuksen syyskuussa 1911 ja lapselle J. R. helmikuussa 1914. Lapset olivat terveitä ja „täysin edullisia" henkivakuutukseen hyväksyttäviksi. Syyskuussa 1914 rupesi perheessä punatauti raivoamaan, vieden saaliinaan edellämainitut lapset. Vanhin kuoli 14 vuoden ikäisenä syysk. 5 p:nä, seuraava 8-vuotiaana syysk. 7 p:nä ja kolmas 5-vuotiaana syysk. 14 p:nä. Kaikkien vakuutussummat maksettiin kokonaisuudessaan ja voidaan käyttää muiden lapsien hyväksi. Säälimätön on viikatemies käydessään noinkin kovakouraisesti käsiksi yhteen perheeseen.

Vuoden 1913 marraskuussa otti talollisen tytär A. S. J. Lohjalta, 25-vuotiaana 2,000 mk. henki- ja pääomavakuutuksen nostaakseen vakuutussumman 55 vuoden ikäisenä. Seuraavan vuoden elokuussa joutui hän umpisuolentulehduksen takia tautivuoteelle, josta ei enää noussut. Vakuutussumman, 2,000 mk., ehti hän kuitenkin säästää vanhemmilleen, vaikka ei suorittanutkaan enempää kuin 59 mk. 20 p:niä vakuutusmaksuina.

23-vuotias reipas ja terve työmies H. K. Waltimolta otti v. 1913 marraskuussa 1,000 mk. henkivakuutuksen nostaakseen itse pääoman 55 vuoden ikäisenä. Seuraavana kesänä, kesäk. 6 p:nä sattui tapaturma, joka vei tämän nuoren miehen hengen. Hän oli lotjalla kuljettamassa maanviljelystarpeita ja äkkiä noussut tuuli täytti lotjan ja upotti sen. Lotjassa olevat joutuivat veden varaan. Toiset pelastuivat, vaan yllämainittu nuori mies hukkui. Suorittaen vuoden vakuutusmaksuna 25 mk. 60 p. oli hän kuollessaan säästänyt vakuutussumman muodossa varattomille vanhemmilleen 1,000 mk.

13-vuotiaalle terveelle myllärinpojalle K. V. K:lle otettiin vuoden 1914 helmikuussa (vak.kirja lunastettiin maalisk. 24 p. 1914) 2,000 mk. henkivakuutus hänen itsensä nostettavaksi määräaikaan päästyään. Mutta hänen elinaikansa oli lyhyt. Saman vuoden kesäkuun 5 p:nä sairastui hän keuhkokuumeeseen eikä jaksanut voittaa tautia, vaan kuoli siihen kesäk. 17 p:nä. Vakuutusmaksuna oli ehditty suorittaa ainoastaan 41 mk. 60 p. Vakuutussumma maksettiin kokonaisuudessaan vanhemmille, jotka voivat sen käyttää monien muiden lapsiensa hyväksi.

27-vuotias itsellisen poika I. V. M. Ilmajoelta otti vuoden 1914 kesäkuussa 1,000 mk. henki- ja pääomavakuutuksen määrä-ikään. Lääkärintarkastuksessa huomattiin hän „täysin sopivaksi“ henkivakuutukseen. Mutta hän ei ehtinyt olla vuotta vakuutuksessa ennenkuin ankara keuhkokuume mursi hänen elämänsä. Se tapahtui jo toukokuun 24 p. 1915. Vainaja jätti jälkeensä nuoren lesken pienen tyttären kanssa. He saivat vakuutussumman, josta isä heistä huolehtiakseen oli ehtinyt maksaa ainoastaan 25 mk. 20 p:niä.

22-vuotias työmies D. E. B. Kerimäeltä lunasti tammik. 7 p:nä 1914 hänelle myönnetyn 2,000 mk. vakuutuksen saadakseen itse nostaa vakuutussumman 47 vuoden ikäisenä. Hän suoritti puolen vuoden vakuutusmaksuna 34 mk. Useampaa vakuutusmaksua hänen ei tarvinnut maksaakaan, sillä hänet tapasi keuhkotauti, johon hän kuoli jo seuraavan toukok. 26 p:nä. Se esiintyi ensi kerran huhtikuun loppupäivinä eikä siis pitkää aikaa kiduttanut uhriansa. Vainajan taloudenhoitajana toiminut siskonsa sai heti nostaa vakuutussumman, sillä hän oli vakuutuskirjan haltijana, jolle vakuutussumma oli määrätty maksettavaksi.

Torpparinpoika A. K. Alavudelta otti huhtikuussa 1913 16 vuoden ikäisenä 1,000 mk. henki- ja pääomavakuutuksen saadakseen vakuutussumman nostaa määrä-ijällä. Tarkastettaessa huomattiin nuorukainen ruumiinrakenteeltaan vahvaksi, terveeksi ja voimakkaaksi. Seuraavan vuoden helmikuussa sai hän verenmyrkytyksen, johon kaksi päivää sairastettuaan kuoli. Lääkärinhoitoa hän sai aikanansa, mutta se ei auttanut. Vakuutussumma joutui vanhempien nostettavaksi jo noin viikon perästä. Vakuutusmaksuna suoritettiin yhteensä 29 mk. 20 p:niä.

Eräs oppikoulunopettaja Porvoosta vakuutti syyskuussa 1913 9-vuotiaan lapsensa H. J. J. 1,500 mk. suorittaen puolen vuoden vakuutusmaksuna 16 mk. 35 p. Seuraavan vuoden helmikuun 1 p:nä kuoli lapsi tulirokkoon. Vakuutussumma maksettiin kokonaisuudessaan vainajan vanhemmille.

17-vuotias nuorukainen K. V. J. vakuutti henkensä helmikuussa 1913 1,000 markasta. Hän oli terve ja voimakas vakuutusta ottaessaan, mutta terveys ei kauan kestänyt. Seuraavan vuoden tammikuun 25 p:nä sai hän verensyöksyn, joka vei häneltä hengen. Neljän päivän perästä oli hänen äitinsä — tehtaan työntekijätär — tilaisuudessa nostamaan vakuutussumman 1,000 mk., josta nuorukainen oli ehtinyt vakuutusmaksuina maksa yhteensä 29 mk. 20 p. Vakuutussumma oli äidille tarpeen.

21-vuotias sairaanhoitajatar L. H. otti viime vuoden marraskuun lopulla 2,000 markan henkivakuutuksen ollen vakuutusta hakiessaan täysin terve. Viime keväänä sai hän määräyksen lähteä Tampereelle virantoimitukseen, mutta sairastui siellä lavantautiin, johon kuoli toukokuun 12 p:nä. Hän ei siis ehtinyt olla vakuutuksessa puolta vuotta. Vanhemmat nostivat vakuutussumman 2,000 mk., josta oli vakuutusmaksuna maksettu ainoastaan 23 mk.

* * *

Edellämainitut kuolintapaukset todistavat parhaiten henkivakuutuksen hyödyllisyyttä ja tarpeellisuutta. Jokaisen kunnollisen yhteiskunnan jäsenen velvollisuus yhteiskuntaa, omaisiansa ja itseänsäkin kohtaan on vakuuttaa henkensä. Nuori nainen ja mies voivat henkivakuutuksen avulla turvata vanhuutensa päivät, jos heille on elinpäiviä suotu.

Perheen isä tai jokin muu perheen toimeentulon huoltaja voi henkivakuutuksen avulla pitää huolta turvattien toimeentulosta ennenaikaisen kuoleman häntä itseänsä kohdatessa.

Varakas henkilö voi henkivakuutuksen avulla saada järjestetyksi jälkeenjättämänsä kuolinpesän asiat, sillä henkivakuutussumma on aina heti saatavissa käteisinä varoina, eikä kuolinpesän ehkä hyvinkin suurta arvopapereissa ja -esineissä olevaa omaisuutta jälkeläisten tarvitse heti ruveta rahaksi muuttamaan, jollaisesta menettelystä monesti satunnaisen huonon ajan takia voi johtua suuria vahinkoja.

Henkivakuutuksen saa edullisimmin Kalevassa, joka on maamme vanhin vakuutuslaitos. Kaleva on täysin vakavarainen yhtiö ja sen vakuutusehdot ovat auliit ja vakuutuksenottajalle edulliset. Vakuutusmaksut ovat alhaiset.

Kalevalla on pääkonttori Helsingissä ja asiamiehiä kaikilla paikkakunnilla ympäri maata. He samaten kuin pääkonttorikin antavat pyydettäessä lähempiä tietoja vakuutusehdoista ja vakuutusmaksuista.


Lähde: Kuolintapauksia. Kokoillut W.A. (=Wilho Ahola), Kalevan kirjasia 19. Helsinki 1916.