Kuolleet – eläville
| Kuolleet – eläville Kirjoittanut Ferdinand Freiligrath |
| Suomentanut Jalmari Virtanen |
- Luulimme: turhaan antaneet
- Me emme henkeämme;
- Rauhassa että ainiaan
- Haudassa levähdämme.
- Petitte meidät! Hävetkää,
- Elävät!... Neljä kuuta
- Kestitte – kaiken annoitte,
- Voititte – hirsipuuta!
- Petitte sankartyömme te
- Ja meidän kuolemamme!
- Sen näemme, sen kuulemme
- Tääll’ veljeshaudoissamme.
- Meit’, kuollehia, uskokaa:
- Saa viha myrskyyn kohta!
- Se teissä elää, riehahtaa,
- Taas taisteluihin johtaa.
- Ja vallankumous ei jää
- Nyt enää puolimatkaan.
- Se kytee, aikaa vuottelee,
- Kulona tietään jatkaa.
- Se hetki vielä lyönyt ei,
- Vaan ääni haudoistamme
- Rintanne rohkeiks saattakoon
- Jatkamaan taistoamme.
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.