Kuollut puutarha

Kuollut puutarha. Kirjoittanut Eino Pakarinen

On puiston puitten oksiin jäätyneet

helmiksi hohtaviksi kyyneleet –

ne syysyö hiljaa itki iltayöstä,

ei valonvälke käynyt tähtivyöstä.

Vaan keskiyöstä syttyi tähtivyö –

ei nyyhkyttänyt enää syksy-yö,

kuin kuollut raukeni se hiljaiseksi,

sen nyyhkytys on laannut ainaiseksi.

Vain lohduttomat, kylmät kyyneleet

sen silmäripsiin ovat jäätyneet –

ne helmiks hohtaviksi muuttui yössä,

on niiden hehkun lähde tähtivyössä.

Oi, helmiä on täynnä puiston puut,

on kesän hehku unta, muistot muut,

syysöinen nyyhky lohduton on laannut –

on puisto kuolon unta yön jo maannut.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.