Kuopiosta

Kuopiosta. Työmiehen vaimo. Kirjoittanut anonyymi

Kesän kemut alkavat jo olla lopussa. Viimeisiä huvituksia vielä koetetaan valmistaa ja nauttia. Mutta kaikesta näyttää, että suuremmat touhut ovat luettavat menneitten tapausten joukkoon. Poissa on suomalainen teaatteri-seuruekin hauskutuksineen. – Mutta ikäänkuin jälkikaikuna vielä muistellaan tuota pääkaupungissa huomiota herättänyttä ”Työmiehen vaimoa.” – Kovin välinpitämättöminä saatettaisiin meitä pitää, jos emme edes lyhyttäkään katsahdusta loisi tuohon tavallaan merkilliseen näytelmään, joka aikanaan pääkaupungin herrain päät pani pyörälle siihen määrään että jotkut jo alkoivat ”hävetä (!) olla miehiä”. Näytelmän laajuus samoin kuin sekin, että siitä jo on varsin paljon puhuttu ja kirjoitettu, estää meitä sitä kaikissa yksityis-kohdissaan tarkoin punnitsemasta, vaan sen kokonaisuudesta ja tarkoituksesta mielimme tehdä Savon lukijoille lyhyen tilin.

Nimi, ”Työmiehen vaimo,” luonnollisesti saattaa otaksumaan, että näytelmässä todellakin esitettäisiin työmiehen vaimo semmoisena, kuin heitä ylimalkaan kansassamme tavataan, mutta aivan totena on meille kerrottu, että työmiehen vaimo teaatterista tultuaan kertoi nähneensä aivan väärän kuvan, semmoisen, jolle Suomen työmiehen vaimoin seassa ei löydy vastaavaa todellisuutta. Samaan käsitykseen olemme mekin tulleet asettaissamme rinnakkain kirjassa esitetyn kuvauksen ja elämästä saadut havaintomme. – Noin 30–40 vuotta olemme olleet tilaisuudessa tarkastaa työväen elämää, mutta emme koskaan ole tavanneet työmiehen vaimoa, joka vähäkin sopisi vastineeksi kysymyksessä olevalle kuvaukselle. – Enemmän pontevuutta, puolensa pitäväisyyttä, rohkeutta ja kykyä toki osoittavat työmiestemme vaimot, kuin ”Minna Canth’in Johanna” Vörskyn herrasväen häntä syyttäessä. Sivumennen saatamme mainita, että kovin tavatonta on herra Vörskynkin käytös ja malttamattomuus. Jokohan tuollaista todellisuudessa koskaan on tavattu –?

Paljon on epäkohtia elämässä. Yksityisiä poikkeuksia sattuu; mutta emme sittekään voi uskoa, että kukaan, joka kansan elämää tuntee, voi läheskään oikeaksi myöntää näytelmän kuvauksia edes poikkeus-tapauksissa. Epäilemisemme perustuu jo ennen mainitsemaamme pitkä-aikaiseen kokemukseemme. Mutta jos olisikin mahdollista, että yksityisiä harvoja poikkeuksia olisi olemassa, jotka vetäisivät vertoja näytelmässä oleville kumauksille, niin ehdottomasti on väärin esittää asioita juuri kuin olot yleensä olisivat sillä kannalla, mille äärimmäiseen rajattomuuteen menevä poikkeus saattaa ulottua. Me pidämme moisen teon suorastaan epärehellisyytenä, jonka tarkoitus on alentaa työkansan arvoa niiden silmissä, joilla ei ole ollut tilaisuutta tahi halua itse seurata työkansan elämää. Surkeata on nähdä olevia epäkohtia ja varsinkin sitä onnettomuutta, johon tuo surullisesti kuuluisaksi tullut juoppouden pahe on saattanut monta perhettä ei ainoastaan työväessä, vaan n. s. sivistyneessäkin osassa kansaamme, mutta yhtä ikävältä ja – jos mahdollista – vielä loukkaavammalta tuntuu sille, joka todella tietää, kuinka paljon siveellistä voimaa, ihmisyyttä ja kristillistä mieltä on työkansassamme yleensä, kun kuulee ja näkee että samaa todellakin kunnioitettavaa säätyä koetetaan alentaa sivistyneemmän yleisön silmissä. Mutta ei asian arveluttava puoli vielä ole siinäkään kaikki, ei; sanomalehdet ovat jo tietäneet kertoa, että yllä mainittu näytelmä käännöksenä tulee ulkomaalaisillekin esittämään työkansamme elämää ja oloja tuossa kurjassa valossa. Luonnollisesti tuntevat ulkomaalaiset työkansamme elämää vieläkin vähemmän – jos ollenkaan –, kuin omat sivistyneet säätymme. Ei myöskään voine toivoa, että he voisivat aavistaakaan, kuvauksia poikkeustapauksia koskeviksi, vaan pikemmin voivat otaksua, että parempaa siveydellisyyttä tuskin poikkeustapauksinakaan suomen varsinaisessa rahvaassa tavataan.

Nuo maita mantereita kiertävät mustalaiset kai joka paikassa tunnetaan. Kun nyt Suomen kotimainen kirjailija esittää mustalaisen semmoiseksi, jolta kansamme olisi siveyttä oppiminen, niin ei voine ulkomaalainen kovin korkeaksi arvostella suomalaisen siveyttä. – Onko tuo oikein ja rehellisesti tehty? – Onko kuvaus todellisuuteen perustettu? –

Kun kumminkin on niin arveluttava askele otettu, niin ei ajatteleva katsoja eikä lukija saata olla tekemättä itselleen kysymystä: ”Mitä todellakin on näytelmällä tarkoitettu?” – – – Me emme ainakaan voi kysymystä vastata muuten kuin asettamalla sen yhteyteen tuon mieliä kiihoittavan ”naiskysymyksen” kanssa. Mutta samalla näyttää meistä, että naiskysymys nykyisessä muodossaan kaipaa todellista perustetta; sillä todellinen harrastus ei koskaan tarvitse tuekseen noin arveluttavia ja kansaamme halventavia keinoja.

Pääasiallisesti koskee näytelmä ”työkansaa,” mutta siihen ei se pysähdy. Rajattomuudessaan menee näytelmä vieläkin kauemmaksi: Kuten yleensä on tunnettu, ovat lakimme ja asetuksemme syntyneet etevimpäin ja sivistyneempäin vaikutuksella, mutta ujostelematta antaa Minna Canth mustalaistytön useita kertoja vakuuttaa: ”Teidän lakinne ja oikeutenne; niitähän minun pitikin ampua.” Sivumennen saatamme muistuttaa, että tuo monikertainen vakuutus ei voi olla epähuomiosta puikahtanut, kuten eräs näytelmän arvostelija olisi mielellään suonut uskottavan, vaan pikemmin lienee se pidettävä silmäänpistävimpänä osoituksena näytelmän tarkoituksesta.

Kuten on tunnettu, on nykyisten ”naissankariemme” harrastuksena voimassa olemien säännösten muuttaminen ja olevien olojen mullistaminen. Tarkoituksen mukaista siis on entisten moittiminen ja epäluulon alaiseksi saattaminen. Miten oikeutettu kysymyksessä oleva syytös lakia ja oikeuksia vastaan on, emme pituuden välttämisen vuoksi tällä kertaa ota tutkiaksemme; kuka asiasta haluaa päästä selville, hän lukekoon hra prokuraattorin selityksen viime valtiopäiväin asiapapereista.

Samalla sietäisi luoda silmäyksen niihin anomus-esityksiin, joita viime valtiopäivillä tehtiin ”naisen aseman parantamisesta;” mutta nekin useat ovat siksi epäkäytännöllisiä ja todellista perustusta puuttuvia, että terve järki helposti huomaa niiden arvon. Sitä paitsi vaatisi niiden perinpohjainen tarkastus siksi laveaa esittelyä, että epäilemme Savon lukijain tyynesti jaksavan sitä loppuun lukea, vieläpä tullee asia ensi valtiopäivillä tarkemmin punnituksi, jotta helposti voimme tällä kertaa jättää ne arvoonsa.

Mies.

Lähde: Savo 28.8.1885.