Kuritus

Kuritus. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Mä miesnä nuorna vaimon nain,

Ja nimi sen ol’ Kaisa;

Vaan kumman siitä kullan sain –

Hän ol’ kun karhin aisa.

Ma joskus tuohon tuskastuin –

Hän sittenkin ol’ muksusuin.

Jos kylliks’ ei se rangaistus,

Mink’ äiti antoi piennä,

Lie ollut, kyll’ on vitsaus,

Ku kurittavi miesnä.

Se Kaisa on, ku lempeni

Nyt mulle muutti vitsaksi.

Mull’ äiti sutki selkähän –

Se surkea ol’ leikki:

Nyt Kaisa istuu äissähän;

Sen silmäykset kaikki

On tuikeat. Voi kuitenki!

Nyt sun’ on loppu lempeni!

Mut mitäs teen? Ehk’ antanen

Mä muiskun Kaisalleni?

Ei – viel’ on Kaisa vihainen

Ja sylkee muiskulleni.

Ei auta armo, rukous –

Nyt kauhea on kuritus!

[Simeon] –[Hi]rv[one]n–

Lähde: Tapio 23.11.1872.