Kurjet

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kurjet

Kirjoittanut Ludvig Kosonen


Taas kohti pohjoista kurjet kulkee,
jää jäiset järvet jo kauas taa.
Niin siivin välkkyvin kiila lentää,
ja kirku kirkasna kajahtaa.
On villi vapaus Pohjan soilla,
on kuulas huhtikuun loppuyö,
mi pajuviitojen kautta katsoo...
Siks siivet sivakat tuulta lyö.
Vei kohti pohjoista tiemme kerran,
soi ilmat sotaista soittoaan.
Kuin siivet välkkyvät varus hohti
kevätaurinkokullassaan.
Ah, punakurkien lento katkes,
sai meistä monelle viime yö...
Vaan vielä veremme villi palaa,
ja kaiho entinen mieltä syö.

1924


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.