Kutsu taistohon
Ulkoasu
Kutsu taistohon Kirjoittanut Isa Asp |
- Maailmassa raivoaapi
- sota alinomainen,
- kunnes valo vallan saapi
- yli öisen pimeyden.
- Pimeydellä vielä valta
- suuri Suomenmaassa on,
- kunnes pilvipeitteen alta
- koittaa päivä sumuton.
- Ylös, Suomen nuoret naiset!
- Lähtään mekin taistohon!
- Vaikk’ on voimat vajavaiset.
- ehkä apuna ne on.
- Kyllä kutsumus on suuri –
- lähtään matkahan nyt vaan!
- Pimeyden jäykkä muuri
- kerran maahan kaadetaan.
- Valon lippunen jo liehuu,
- kutsuu sodan kunniaan.
- Veri urhon rinnass’ kiehuu,
- neiden posket punottaa,
- sydän hehkuu, silmä loistaa,
- liehuessa lippusen –
- suokoon Luoja hänen poistaa
- Suomestamme pimeyden!
- Onnee sulle, sointusalle
- kielellemme ainian!
- Julista jo maailmalle
- ajan tulleen armahan.
- Ajan, jona arvon kantaa
- riennot ihmishenkien,
- ajan, joka voiton antaa
- valon sotaurhoillen!
- Siis sä, Suomi, pääsi nosta
- muiden maiden rinnalla!
- Itsellesi maine osta
- hikes, veres hinnalla!
- Vielä kerran päivän koitto
- valkeneepi Suomelle.
- Sodan päättyessä voitto
- tunnustetaan valolle.
- Armoo valon lähtehestä
- anokaamme ainian!
- Muutoin intomme ei kestä:
- pimeys vie valtikan.
- Kyllä vastuksemme voittaa
- lempi, väsymätön työ.
- Kyllä aamu kerran koittaa,
- vaikka synkkä viel’ on yö!
Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.