Kuulle

Kuulle.

Kirjoittanut Giacomo Leopardi

Oi armas Kuu, sen selkeästi muistan,

vuos siitä vierryt on, kun tälle kukkulalle

ma saavuin täynnä tuskaa ihailemaan sua.

Ja riipuit silloin yllä metsän tuon sa

kuin juuri parhaillaan, sen valain kirkkauteesi.

Mut usvaisilta niin ja värjyviltä näytti

lävitse kyynelvuon, mi tulvas ripsilleni,

mun silmääni sun kasvos, sillä murheenraskas

mun elämäni oli: ja on, ei sävyänsä

se kaihda, armas Kuu. Mut sentään ilahduttaa

mua palauttaa mieleeni nuo hetket

mun tuskani. Oi, kuinka mieluisaa on

ajalla nuoruuden, kun vielä pitkä taival

jää toivolle ja lyhyt tie on muiston,

menneiden asioiden ajattelu,

jos suruisia lie ja vaikka murhe kestää.

Lähde: Italian kirjallisuuden kultainen kirja. 1945. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.