Kuuloitus

Kuuloitus. (Runoeltu v. 1819. Ennen painamaton.) Kirjoittanut Abraham Poppius

Teiltä minä mieluisasti,

Suomen neidot, neuvokseni,

Tietääkseni tiedustelen:

Millä sallitte sanalla,

Nimittääkseni nimellä

Sitä suunne suostumista,

Jota huulet hurskahatkin,

Sulhasenne Suomessakin

Teiltä almuksi anovat.

Sill’ on nimi nimitetty,

Suun-anto suomen kielin,

Jok’ on käypä keräjissä,

Protokollassa korea,

Sekä saarnassa sorea.

Mutta tuolle mielelläni

Soisin vielä soreamman,

Halajaisin hartahamman.

Kyll’ ois valmis varsin kohta,

Jos mä saattaisin sanella

Muiden lailla muukalaisten:

Joko kussi taikka pussi

Taikka muntti-muntukainen.

Taikka myös jos mainitella

Saisi kauniilla sanoilla.

Vaikka pitkillä peräti:

Joko suulla suukkiminen,

Taikka huulien hunaja,

Taikka kielenne kimanen.

Tai mink’ itse tahtonette,

Minkä mielitte nimeksi

Sille työlle, tyttö kullat,

Työlle syttyvän sydämen.

Kun se poistaikse povesta,

Ylentäikse ylkää vasten,

Me’eksi suullanne sulavi,

Hunajaksi huulillanne?

Minä vartoon vastausta

Viimeistäänkin viikon päästä.

Ellen siihen sanomata

Saane sieltä taikka täältä,

Suomen suuren sangarkunnan

Tyynoisiltä tyttäriltä,

Kainoisilta, kaunoisilta,

Niin mä muutan muiskauksen

Suun-annon asemille.

Kuka siitä kirkas-silmä,

Nuori neito nuhteleepi,

Kuka siihen kiivastuupi,

Näpperästi närkästyypi,

Senpä suuta suuttunutta

Minä suulla suljeskelen,

Lepyttelen lemmon lailla,

Siks kun oike’in osaapi

Mukaisesti maiskutella.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.