Kuulumisia Joroisista
| Kuulumisia Joroisista. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
Opettajain vireys ja opettamisen huolenpito on meillä ylimmällään; lainakirjastomme on paisunut monin kerroin enempi-lukuiseksi kuin perhekunta on pitäjässämme. Muutamia vuosia sitte kunnioitettava rovastimme asetti suomalaista koulua talonpoikaiselle nuorisolle, jonka alkoi pitää kotonansa ja olla itse opettajana sunnuntai-iltoina, vaan koulunkäviöitä ei karttunut siihen määrään, että olisi opettamaan kyennyt. Nyt on opettamiseen intoutuneet opettajat muutamia kertoja kysyneet pitäjän suostumista; kunnioitettava rovastimme viime syksynäkin koki suositella pitäjäkoulun asettamiseen pitäjän asukkaita, vaan sai tylyn vastauksen, talonpojalla muutamalta törkiän esityksen. Epäileväiset ajatukset kuvailevatkin monia esteitä, vaan huono este on se, että koulunkäviöistä ei tule herraa (eihän siinä herraa aivotakaan), vaan tulee laiskoja konnia, – mutta tuleehan niitä kouluttakin. Paremmin sopii esteeksi luulla nykyisen ajan kalleuden ja varattomuuden siihen yritykseen; että myös ei koulun opetus voisi yhtä helposti ulottua koulupaikasta kaukana oleville asukkaille, jonka alkua ja ylläpitämistä pitäjän äarimäisetkin talot tasan maksamaan tulisivat. Mutta eihän koulu itsessään pahenna, sillä talonpojalla on luonnon lahjat kuin herrallakin, vaan, oppimisen halun ja tilaisuuden puutteessa siveyttä oppiakseen, käyttää hän sielunsa omaisuudet ja viljelee sieluansa pahentavaiseen oppimiseen, tapoihin ja harjoituksiin, jotka näin ylläpidetään.
Yhteisen maantien levittäminen ja ojittaminen saatiin viime syksynä loppuun, jota jo monta vuotta puuhattiin. Pitäjässämme on nyt neljä kauppapuotia. Niissä on vähä tavaranliikettä, kaupitaan oman kotomaan ja ulkomaan käsitöitä, kaikenlaisesta aineesta valmistettuja. Paraittain kaupassa liikkuu kahvi ja sokuri, vehnäjauhot ja tupakkaaineet. Kahvia saavat köyhätkin vaimot villa- tahi voinaulan hinnaksi. Sanotaanpa muutamien (vaivais-säästökassasta saadun) jyväkappansakin vaihtavan kahviin, ehkä vaivaishoidolta rientävät apua anomaan.
Olisi tässä seikka kerrottava, vaivais-hoidoille vaarinolettavaksi. Meillä on pitäjässä yksi vaimo, ennen palvellut tohtorin apulaisena lasaretissa, tottunut parantelemaan kaikenlaisia ihokipeitä. Oli muuan loisvaimo jonka silmät tuli kipiäksi; kaiken saatunsa kulutti loihtureille ja poppamiehille, kuitenkin pahenivat silmät pahenemistaan, että täytyi panna hänet ruodulle hoidettavaksi. Sattui herrastaloon, ensimainitun vaimon asuntoa lähelle; siinä talossa suvaittiin että hän huolta piti silmäinsä parantamisesta, joka onnistui sanotun vaimon kautta niin, että jo ovat jotenni terveiksi paranneet. Tästä on talo ja siihen kuuluvat asianomaiset velvolliset saamaan kiitoksen. On vaivaishoidon johtokuntakin kehoitettava että senlaisia raajarikkoja, jotka taitavat jostain kivusta ja virheestä parata, määräisivät ruodulle herrastaloloihin, joissa isäntä rahvaan terveydelle ymmärtää panna täyden arvonsa, sekä lääkkeille ja voiteille sopivan arvon ja käyttämisen ja suvaita halvallenkin terveyden, parantumiselle vapaan tilaisuuden, jota moni talonpoika ei salli, muutoin kuin napisemalla ja kiukulla.
Maakunnan yleinen kohtaus tervehti meitäkin, täällä Savon saloilla ja saaristoissa: jokainen pitäjämme asukas on jo saanut tuntea katovuotta, huonossa ja hallanpanneessa viljassa sekä vähässä tulossa; kaikki olki-kasvut kasvoivat olkia pivottain, vaan jyväin saalis on monta vertaa vähempi tavallista. Rukiit ovat pilautuneita ja keveitä, vaan ohrien kasvu ei kuitenkaan käynyt niin onnettomasti kuin elokuussa pelättiin, sillä niiden terimisen (jyvästymisen) aika oli kuivempia ilmoja. Kauroissa ei ole suurusta (sydänainetta) paljon ikään; tattaria ei paikoin leikattukaan; potaatit eivät joutuneet aivan siemenkatoon, vaan eivät tuoneet hyötyäkään, nauriita tuskin lieneekään monella. Rukiin keskimäinen hinta on 8 ruplaa tynnyri; toukoeloin hinnan määrä on arvossaan, samassa suhteellisessa verrannossansa; viinakannun huokein hinta on 1 r. 20 kop., tupakkanaulan 6 kop. Raavaan ruoan hintoja ei ole paljon kuulunut. Rukiin siemenen puutos oli suurimmallaan: virheellisiä uudisjyviä kylvettiin enimmäksi osaksi, nekin vasta syyskuussa; vaan ilman kuivaluontoinen kylmyys ja siemenein huonoitaisuus viivytti orastumisen, että vasta lokakuussa nähtiin joku osa ulospuhenneena. Vielä mieleen johtuu maan vaihteleva ihmeellinen erilaatuisuus, kuin oli muutamia peltoja, joissa ei halla vahingoittanut; ei ikään liene hallan reunat olleet niin jyrkkiä, että ei niille pelloille ulottuneet. – Tauteja on ollut vähän tavallisia; erinäisiksi sanottavia ovat sisusvaivat, yskä, rokko, vetotauti. – Pahoja töitä: varastamista ja muuan vaimon pieksäminen, erittäin ne riitaisuudet, joita valon puutteessa olevat perhekunnat keskenään kärsivät, köyhyydessä kiukuitessaan. – Tapaturmia ja onnettomia tapauksia ei ole erinomaittain mainittu, kuin muutamia tulipalon pieniä vahingoita ja vähän muitakin. – Kerjäläisiä ei ole oman pitäjän rahvaasta vielä paljo tullut, vaan muista pitäjäistä on jo joukottain virtonut kerjääviä perhekuntia ja uloskulkevata nuorta väkeä.
Joulu kului ilman tällä kertaa kuultuja erinäisiä maineita, ehkä viinamyrkyn puutteella ja viinan niukalla nautinnolla; lienee toki ollut usiampi kirja kädessä, kuin ennen menneinä aikoina viinan kanssa rähistessä. Molempina Joulupäivinä oli jonkunlainen lumisade, jota siihen asti ei suuresti ollut.
Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 8.1.1863.