Kuulutus

Kuulutus. Kirjoittanut Johan Léman

Jopa kaivattu katosit

Eksyit kauvas etelähän

Sanonesi Sauvon maahan

Itä-kaakon kainalohon,

Kosk’et tullunna tuville

Etkä kuulunna kuilla

Hevon reessä helunani,

Tiistaina tietonesi

Sanan saattaja somahin.

Jotta olet joka viikko

Tuonut tännek’ täsmällehen

Tuomisesi tuonempata,

Selvät Suomelan sanomat.

Toiset kyllä kyläsämme

Saivat omat saalihinsa

Kauniit tievot tiloiltasi,

Mutt’ et’ muistanna minua

Ouvon-laista Oululaista;

Saan vaan valitella

Pahon päätäsi panella,

En oo saanuk, ei oo tulluk

Eikä taija tullakkana.

Sua kaipaan kavonnutta

Lento lehen sipaletta

Kysyn kyllin kymmenettä

Jonka taaksi on tavottu

Neliskolkanen nelonen,

Jossa seisoo selvät sanat

Sanan Saattaja – sanoma,

Tehty tuolla Viipurissa

Karjalaisten kaupunnissa.

Tuot on tahtonne moniki

Yli Suomen suuren saaren,

Joka kulmalle kuhuttu.

Luulen kyllin luonnosani

Jos et viru Viipurissa,

Ett’ on laukku lauvennunna

Revennynnä kulku kontti

Tipahtanna tien päälle

Puonnunna polo välille,

Tai tullut turmiohon

Oman kylän oppahilta,

Puonnut käsistä kavulle

Saanut pöyvän salvoksihin

Totutulla tavallansa.

Nytpä kyselen kyliltä

Tahon tieon talosilta,

Jos vieras Viipurista

Olis outo astununna

Erehtynnä erämaasta,

Tuntemattomiin tupihin?

Jossa häijy häpiäisi

Monen pilkkana olisi,

Sortelisi, Suomalaista,

Herras väki, heimolaista,

Punniten hyvän puhehen.

Pyyän hänen puolestansa

Anon ouvolle avuksi,

Opastakaa outolainen

Muoto puoli muukalainen,

Oulun omahan pajahan

Luokse kulta kumppalinsa,

Jossa tapais tavailtavan

Veli puolensa verevän.

Olis paljoa parempi,

Huolilleni huokiampi,

Jos toisitta toella

Konnan omaan kotihinsa

Alla mainitun majahan,

Jossa saisin sanasilla

Torastella tolvanata,

Oman oveini sisällä.

J. Léman.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 2.5.1840.