Kuun alla

Kuun alla. Kirjoittanut Katri Vala

Metsän villit eläimet

nostavat kasvonsa puoleesi, kuu.

Kuuletko surullisen ulvonnan?

Kudot pääsemättömän verkon,

avaruuden kultainen lukki

ylitse maan.

Vaellan veljieni kanssa sen alla

täynnä kauhua, kylmää vihaa.

Maan päällä on kaikki suljettu meiltä.

Omaamme on tuskin tomu jalkaimme alla.

Elämän portin avaa kultainen avain vain.

Nostammeko kasvomme

epätoivon valkeat vuorenhuiput

puoleesi ulvoen?

Vai murtaudummeko verkkosi läpi

tyhjyyteen?

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.