Kuunvaloa

Kuunvaloa Kirjoittanut Saima Harmaja

Mun povessani vaikutat ja luot

maan päällä yhä, henki aurinkoinen,

mi syvimmästä totuudesta juot.

Saa päivieni kulku vaivalloinen

sun kauttas rauhan ylistettävän,

saa tajuttoman riemun öitten unet.

Ja rinnan kun sa kasvat, kirkastunet,

nään seestyvän myös maisen hämärän

povessa, jonne taivaan valo häilyy

sun kauttas, jolle selvänä se päilyy.

Siks että päivän silmäs nähdä saa,

kuunpaiste sydämeeni lankeaa.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.