Kuusi ja koivu
| Kuusi ja koivu. Kirjoittanut Lauri Soini |
- Kaks puuta seisoi rintehellä,
- Kuus toinen, koivu rinnallaan.
- Tuo koivu alkoi terhennellä
- Kun kerran istuin juurellaan:
- ”Sa kehno kuusi, lehtiäni
- Katsoppas vihrehiä vaan –
- Ja katso noita lehviäsi,
- Ne kauniit ei oo ollenkaan!”
- Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen
- Vain heilutteli lehviään;
- Hän huokui koivun kopeudellen,
- Kun ylpeillä voi lehdillään.
- Mut tuuli syys ja tuimin tuulin
- Vei koivun lehdet mennessään
- Ja koivun kerran hiljaa kuulin
- Ma huokailevan yksinään:
- ”On onnekkaampi mua kuusi
- Kun lehvänsä on suojanaan;
- Mun loistoni vei tuima tuuli,
- Ma turvaa mistä saanenkaan!”
- Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen
- Vain heilutteli lehviään
- Ja lehviänsä levitellen
- Suojella koitti veljyttään.
1894.
Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.